Itse vähittäiskaupan alalla toimivana yrittäjänä tiedän vallan hyvin sen, kuinka tärkeää katteiden saaminen on ja kuinka pienillä katteilla ei myyjälle jää kuin paha mieli.
Vitsi on siinä, että jos tuote olisi alun alkaen ollut esim. 900 tai 800 euroa ja alennuksessa 750 euroa, olisivat myyjän katteet samat, mikäli oletetaan että kellojen hintajousto on sopiva mutta asiakasta ei huijattaisi kuvittelemaan, että kello todella on 1500 euron arvoinen. Mielestäni kellobisneksessä keinotekoiset hinnankorotukset ovat kuluttajan harhaanjohtamista.
En osaa oikein sanoa, kun en tiedä nimenomaan kellokaupan rakenteesta juuri mitään. Muu kultakauppahan toimii käytännössä niin, että häkellyttävän suuri osa liikevaihdosta tulee joulumyynneistä ja touko-kesäkuun vaihteessa myynnissä on toinen piikki. Muina vuodenaikoina myynti on naurettavan vähäistä. Kellojen osalta ostokäyttäytyminen voi olla erilaista, mutta voi hyvinkin olla, että analyysisi myynnistä ja kannattavuudesta ei ole oikea.
Mitä tulee hintoihin, siinä myös kellotehtaat ovat merkittävässä roolissa. Hintoja ei toki määrätä (ainakaan kovin avoimesti) mutta tehtaalla lienee jonkinlainen näkemys siitä, mihin hintaluokkaan heidän brändinsä kuuluu. Tosiasiassa jälleenmyyjän hinnoittelu ei liene täysin vapaata, vaan edustus voi karata käsistä vääränlaiseen hintaluokkaan tupatun tuotteen johdosta.
eBayssa ei kyllä ole kovin hääviä riskiä kun maksuturva kattaa koko kauppasumman. Pitää ostaessa tietenkin tietää kelloista jotain, mutta mielestäni on turha edes hankkia kallista kelloa jos niistä ei mitään tajua. Pätee muuten myös viineihin.
Tämä on mielestäni täysin turhaa snobbailua, enkä ikimaailmassa allekirjoittaisi tätä. (Varsinkaan viinien osalta. Viini on juoma, joka on tehty juotavaksi.)
Parastahan tässä ajattelutavassa on se, että esim. kelloharrastus pysyy aika suljettuna piirinä, jos noviisien on turha hankkia sitä ensimmäistä kallista kelloa, kun ei niistä mitään tajua.
Sitä paitsi monissa lähteissä olen lukenut, että nykyajan piraattikopiot ovat pahimmillaan päällisin puolin todella, todella vaikeasti erotettavissa aidoista, eikä aitoudesta voi siten todellakaan olla noviisina varma.
Kaikki kunnia kivijalkamyymälöiden pyörittäjille, mutta silti halvan sekundatuotteen hinnoittelu pilviin ja sen jälkeen myyminen roimalla alennuksella on mielestäni kuluttajien linssiin viilaamista. Lisäksi suurin osa myyjistä myy pelkästään kelvottomia ja tyylittömiä muutamassa vuodessa roskiin päätyviä kvartsikelloja, jotka ovat kellomaailman vastineita nimeltä mainitsemattomille surullisenkuuluisille suomalaisille puku- ja paitafirmojen tuotteille.
Niin, ja jos ostaisin 900 eurolla kellon tutulta kellosepältä ja näkisin saman kellon 600 eurolla eBayssa, olisi se mielestäni ihan kohtuullinen diili, kun vastineeksi olen saanut mukavan ostotapahtuman ja helposti toimivan takuun. Jos olisin maksanut 1500 euroa kellosta, jonka markkinahinta nettikaupoissa on 600, en samalta kauppiaalta ostaisi enää yhtään mitään.
Muutama asia jäi hieman epäselväksi...
Onko ihan kohtuullista puhua sekundatuotteista esim. nyt niiden 1500 euron kellojen osalta? Ei kai kukaan 150 euron Citizeniä ollut myymässä 1500 eurolla?
Onko suomalaisten kellokauppojen vika, että suomalaiset kuluttajat haluavat tietynlaisia kelloja? Varmaan jokainen haluaisi myydä vain hienoja mestariteoksia, mutta kuka niitä ostaa?
Lisäksi en hyväksy kvartsikellon osalta rinnastusta alkuunkaan. Vaikka itsekin pidän ajatuksesta, että kello on mekaaninen, parhaimmillaan hienon käsityön ja vähintäänkin lositavan insinöörintyön tuote, on kvartsikellon halventaminen myös tarpeetonta snobbailua. Periaatteessa kvartsikello on kuitenkin ymmärtääkseni mekaanista kelloa tarkempi, eikä siinä ole mitään varsinaista sisäistä, rakenteellista heikkoutta, jonka perusteella niiden haukkuminen tuohon sävyyn olisi nähdäkseni perusteltua. Mekaaninen viehättää minuakin, mutta tunnistan sentään tämän syyt. Päällimmäinen syyhän on (erityisesti sveitsiläisten) kellofirmojen ylläpitämä imago mekaanisen kellon tarunhohtoisesta loistokkuudesta, insinöörintyöstä, kestävyydestä ja glamourista. Kyse on siten tietyllä tapaa markkinoidusta imagosta. Se kolahtaa minuun, mutta kvartsikellojen mollaamiselle ei ole mitään perusteita. Kvartsikellohan on jopa tarkempi!
Lopuksi totean vielä, että on vissi ero siinä, jos kellon markkinahinta nettikaupassa on 600 euroa, ja jos sen hinta eBayssä on 600 euroa. Ainakin minulle.