On tuo kellomakuni muuttunut vuosien saatossa moneen kertaan. Nykyisin minut saa kehräämään useimmiten 60-luvun pelkistetyt ja perinteiset kellot, nahkarannekkeella varustettuna tietenkin. Vähemmän merkitsevää on se, kuinka moneen sataan metriin sen kellon voi upottaa tai pystyykö sen kellon havainnoimaan jo kilometrin päästä, värien, muodon tai koon puolesta. On minulla myös divereita, tietenkin. Tätä kirjoittaessanikin, minulla on ranteessa diveri. Diverit ovat monikäyttöisiä ja melko huolettomia työkaluja, vaikka ei edes menisi sataa metriä lähemmäksi vettä. Mutta, huomaan nykyisin yhä useammin jähmettyneeni tuijottamaan jotakin kompaktia ja yksinkertaista vintage-kelloa. Yksinkertaisuus voi olla kaunista. Vanheneminen on kaikessa lineaarisuudessaan aika monimutkainen ja suorastaan kummallinen ilmiö. Niin kelloissa kuin meissä ihmisissäkin. Ja minulla on yksi toteuttamiskelpoinen haave tulevaisuutta silmällä pitäen. Se haave on todellinen klassikkokello vuodelta 1904. Tämä kello on monessa kategoriassa maailman ensimmäinen. Ja huolimatta 116 vuoden iästä, tämä malli on edelleen täysin tunnistettavissa kantaisästään. Kellon muodot ovat kestäneet ajan kulua kiitettävän hyvin. Olen varma, että nämä vihjeet jo paljastivat mistä kellosta on oikein kyse. Toivottavasti voin joskus esitellä omaani vaikkapa ihan kuvien kera tällä foorumilla.