Kellot

[Vintage-mies]

Hublot on arvostettu merkki, mutta jos arvon säilyminen on tärkeä kriteeri kellovalinnassa, Rolexin (teräksiset) klassikkomallit ovat varmempi valinta.

[Calle_H]

Hublot on arvostettu merkki, mutta jos arvon säilyminen on tärkeä kriteeri kellovalinnassa, Rolexin (teräksiset) klassikkomallit ovat varmempi valinta.

Jatkaisin vielä siihen, että onko noissa Hublot'n malleissa ihan sekin riski, että muotoilulle nauretaan tai ainakin virnistellään vielä 1-2 vuosikymmenen päästä? Vai näenkö tämän trendimerkki-tekijän jo vähän liiankin suurena mörkönä?

Itselläni Tudorin diver-kellon rinnalle harkinnassa ehkä vahviten saman merkin Style nahkarannekkeella, IWC Portofino, Breitling Transocean Day Date tai sitten jokin Rolexin pukukello ja siinä nimenomaan nahkaranneke.

[Laurentius]

Hublot pukkaa ulos kyllä mitä erikoisempia malleja, mutta tuo linkkaamasi kuvan kellohan on piirteiltään varsin hillitty ja suorastaan klassisia piirteitä omaava ja kestäisi katseita trendien vaihtuessakin. Mutta kuten jo yllä todettiin, rollet tapaavat pitää arvonsa erittäin hyvin. Olen myös huomannut että omistamani Omegan Seamaster ja Seamaster - molemmat yli kymmenen vuotta sitten ostettuja - olisivat tällä hetkellä jälkimarkkinoilla taannoista ostohintaansa arvokkaammat. Se tosin osin johtuu siitä, että Omega on nostanut hintojaan reilusti.

[sika]

Hublot on brändina suunnattu "ihmisille", jotka seuraavat median välityksellä Kardashianin perheen pelleilyä.

Ymmärrän kyllä, että kellon jälleenmyyntiarvolla on oma merkityksesnsä hankintapäätöksessä, mutta itselleni ykköskriteeri on kuitenkin se, kuinka paljon ko kelloa haluan.

Rolexin monet mallit (varsinkin Submariner ja Daytona) pitävät suhteellisen hyvin arvonsa, mutta eivät kuitenkaan ole siinä suhteessa aivan niin poikkeuksellisia, kuin brändiin sokeasti uskovat fanipojat hokevat. Monilla muillakin valmistajilla on malleja, jotka säilyttävät hyvin arvonsa. Pari esimerkkiä:

Omega Speedmaster Apollo 11 35th anniversary.  Kiroan itseäni vieläkin, etten nuukuuttani ostanut sellaista noin 12 vuotta sitten, kun se oli uusi. Nyt niistä pyydetään käytettynä noin kolme kertaa niin paljon, kuin se hinta, jolla olisin sen saanut.

Panerai PAM 82. Hinnat nousseet noin 16 vuoden aikana reilusti yli 3-kertaisiksi. Olisi pitänyt ostaa silloin aikanaan...

IWC 3714-32 ja 3717-12 Laureus LTE:t. Näyttää siltä, että saisin kummastakin jopa hieman voittoa jos myisin ne nyt noin 10 vuoden omistuksen jälkeen. En ole kuitenkaan myymässä.

Jos haussa on mustatauluinen keskisekunnilla ja päivyrillä varustettu kello pukukäyttöön, tsekkaisin ainakin seuraavat:

IWC 3233-01. Valmistus lopetettu, mutta vähän/olemattomasti käytettyjä yksilöitä löytynee kohtuu hintaan.

Grand Seiko SBGH005. Hieno kello metallirannekkeella. Mikäänhän ei estä hankkimasta siihen nahkaranneketta.

[Calle_H]

Hublot on brändina suunnattu "ihmisille", jotka seuraavat median välityksellä Kardashianin perheen pelleilyä.

OK. Tilanne on siis näin paha.

[paddington]

Ei kai sitä kelloa myytäväksi osteta?

[Partasuti]

^ Varmaan on helppo ajatella noin. Mutta toisaalta nämä arvokellot maksavat sen verran, että mielellään niistä saisi jonkin verran myös takaisin mahdollisessa luopumistilanteessa. Muissakin kalliissa ostoksissa mietitään myös jälleenmyyntiarvoa. Kuten asunnoissa ja autoissa.

[salaryman]

^ Varmaan on helppo ajatella noin. Mutta toisaalta nämä arvokellot maksavat sen verran, että mielellään niistä saisi jonkin verran myös takaisin mahdollisessa luopumistilanteessa. Muissakin kalliissa ostoksissa mietitään myös jälleenmyyntiarvoa. Kuten asunnoissa ja autoissa.

Heh, tuo jälleenmyyntiarvo-argumentti on aina vaarallisen tehokas itsepetoksen väline. Itse kyllä kyseenalaistaisin hyvin vakavasti itseni jos ryhtyisin perustelemaan jotain hankintaa spekulatiivista jälleenmyyntihintaa painottaen. On kaksi täysin eri asiaa hankkia asioita puhtaasti siltä pohjalta joka itseä miellyttää kuin että lähtee pyörittämään vaikkapa kellokokoelmaansa diilerimentaliteetilla jossa kaikki on aina myynissä kun hinta vaan sovitaan, joten voisi olla hyvä käydä itsensä kanssa vakava keskustelu siitä, mitä oikeasti haluaa.

En tuomitse missään tapauksessa sijoittajanäkökulman soveltamista muuhunkin kuin perinteisiin sijoitusinstrumentteihin ja varmaan on sellaisiakin ihmisiä joille tämä lähestymistapa ei laimenna omistamiseen liittyvää mielihyvää. Itse en vaan tuolle polulle lähtisi koska tiedän että ainakin minulle se olisi tarpeettoman stressaavaa. Jollekin toiselle tämä polku varmaan tuottaa jännitystä ja onnistumisen kokemuksia mutta en usko että kovinkaan monelle.

[sika]

Vaikka en ole itse vielä tähän mennessä yhtäkään kelloani myynyt, ymmärrän niitä, joille se on osa harrastusta.

Osalle aktiivinen kellojen myyminen ja hankkiminen on tapa tutustua lähemmin suureen määrään mielenkiintoisia kelloja. Kun jälleenmyyntiarvo on hyvä, harrastus ei vaadi kohtuuttomia investointeja.

Moni harrastaja näkee kellon hankinnan välivaiheen ratkaisuna tiellä kohti "lopullista ratkaisua" - unelmien kelloa, johon ei vielä nyt ole varaa. Tällöinkin jälleenmyyntiarvolla on luonnollisesti merkitystä, koska se nähdään osana sen ihannekellon rahoitusta.

[Calle_H]

Hublot on brändina suunnattu "ihmisille", jotka seuraavat median välityksellä Kardashianin perheen pelleilyä.

Palaan vielä tähän hauskaan virkkeeseen. Mitkä ovat mielestänne ne voimakkaimmat negatiivisia assosiaatioita herättävät merkit? Itselläni ainakin sellainen fiilis, että Rolex on ehdoton ykkönen, vaikka onkin mielestäni erittäin kiinnostava merkki. Mutta siis kyllähän se nostaa etenkin Suomessa niitä "nousukas-juntti"-, "snobi"- ja "öykkäri"-kertoimia. Breitling on mielestäni myös hyvä merkki, mutta senkin ympärillä tuntuu olevan sellaista ajatusta, että sitä käyttää miehet, joilla on noussut päähän tms. Ja Hublot'n kohdalla olen tosiaan aiemminkin kuullut erilaisia "trendimerkki"-toteamuksia.

[sika]

Negatiivisia assosiaatiota herättävistä kellobrändeistä:

Jos unohdetaan puhtaasti huijaamiseen perustuvat brändit, eli halvalla Kiinassa tuotetut kellot, joita markkinoidaan netissä Sveitsiläisinä laatukelloina, itselläni negatiivisia assosiaatoita aiheuttavat lähinnä seuraavat seikat:

Brädi, joka perustuu täysin suggestioon, että brändin tuote toimii certifikaattina omistajansa tavoittelemalle elämäntyylille ja sosiaaliselle statukselle. Tuotteen ominaisuudet ja laatu ovat täysin sivuseikkoja. Seurauksena tuotteet ovat tyyliltään mauttomia ja ylihintaisia, ja niiden stereotyyppiset omistajat julkisuushakuisia tyhjäpäitä. Tähän kategoriaan lukeutuvat mielestäni esim. Hublot ja vielä räikeämpänä esimerkkinä Jacob & co.

Brändi, joka perustuu valheelle omasta historiastaan, eli väittää edustavansa suoraa jatkumoa vuosikymmenien/-satojen takaisesta kellovalmistajasta, vaikka näin ei todellisuudessa ole, vaan kyseessä on puhtaasti uusi yritys, joka on rahalla hankkinut oikeudet vanhan yrityksen nimeen. Yrityksen tuotteet saattavat sinänsä olla laadultaan ok, mutta kusetus on kusetusta. Tähän kategoriaan kuulu esim. BlancPain.

Rolex ei mielestäni kuulu kumpaankaan ylläolevaan kategoriaan. Toki Rolexin markkinointi on taitavasti rakentanut imagoa brandistä menestyksen symbolina, mutta itse tuotekaan ei ole jäänyt täysin sivuseikaksi. Tämän päivän Rolexit ovat mielestäni laadultaan hintaluokansa muiden kellojen kanssa hyvinkin "on par". Näin ei kuitenkaan ole aina ollut. Viitisentoista vuotta sitten eräässä kelloforumissa julkaistiin alan tunnetun harrastajan tekemä analyysi silloisesta Explorer-mallista. Arikkelissa osoitettiin tarkoilla kuvilla selventäen, että varsinkin koneisto ja metalliranneke olivat hintaluokassaan varsin vaatimatonta tasoa. Tämä oli liikaa Rolex-fanipoikien psyykkeelle. He uskoivat (ja uskovat edelleen) dogmaattisesti siihen, että Rolex on parasta mitä rahalla saa ja muuta väittävät ovat vääräuskoisia, jotka tulee polttaa roviolla. Tästä tullaankin siihen, miksi en erityisemmin pidä Rolexista brändinä. Rolex myy satojatuhansia kelloja vuosittain, joten omistajakuntaan mahtuu monenlaisia ihmisiä, mutta siellä on mukana aivan liikaa ihmisiä, joihin en todellakaan halua samaistua.

[sika]

^
Pahoittelen lukuisia typoja yo. sepustuksessani. Maanantaiaamu...

[Partasuti]

^^ Mielenkiintoisia ajatuksia. Minulle esimerkiksi Hublot on vain yksi luksusmerkki muiden joukossa. Voisin harkita, jos mahdollisuuksia olisi mutta voisin yhtä hyvin jättää väliin. En seuraa maisemaa niin tarkasti, että tietäisin merkin kuuluvan pätevien julkkisten valikoimaan.

Toisaalta kuvittelin Blancpainin olevan hyvä laatumerkki. Toisaalta olen myös tiennyt, että Sveitsistä voi ostaa oikeudet moniin hyvin vanhoihin tuotemerkkeihin pelkällä rahalla. Siihen nähden jotta saisi haluamaansa pitäisi käyttää aikaa historian selvittämiseen.

[villek]

Siinä ehdittiinkin mainita pari Biverin luotsaamaa brändiä. Hänellä on bisnesideana brändätä tuotteet mahdollisimman korkealle ja vetää tuotantokustannukset alas. Sen on nähnyt etenkin pöydälle tulevissa (ei vintage) Tag Heuereissa. Blancpainia olen päässyt katselemaan lähempää vain kerran, joten hankala sanoa mitään analyyttisempaa yleisestä tasosta. Viimeistelyn kannalta ei huonointa, muttei yllä high endin ylemmille oksille. Tilanne voi olla eri joissain tourbillon-malleissa. Hublotit on aika karkeaa jälkeä kivalla (jos tykkää) designilla.

Mainitusta Rolexin artikkelista en tiedä, kun en ole nähnyt, mutta olisikohan kyseessä joku vanhempi malli ns. peltirannekkeella. Se on ihan totta, ettei ne yllä nykystandardeihin, mutta ainakin uudempien mallien teräsrannekkeissä Rolex on ihan ehdotonta huippua. Käytön helppous omistajalle, toimintavarmuus, kestävyys ja huollettavuus menee kaikki kilpailijoiden edelle hintaluokassaan. Sama laadun taso siinä, että kaikki yksinkertaisesti toimii helvetin hyvin ja varmasti, ilman mitään ylimääräisiä hienouksia, tekee Rolexista itselleni ja useille kollegasepille sellaisen merkin, jota on henkilökohtaisista mieltymyksistä välittämättä kunnioitettava.

[paul allen]

Bell & Rossia löytyy hyvin käytettynä, esim Sepällä ollut näitä pidemmän aikaa. Uskoisin että pyyntihinnasta lähtis jonku verran pois😀 Miten vaihtoehtona Panerai Radiomir?