Kellot

[sika]

Laco ja Stowa ovat myös aikanaan valmistaneet aitoja B-uhreja Aatun Luftwaffelle (olivat tosin siihen aikaan aika eri firmoja, kuin nykyään). Muut kolme valmistajaa olivat IWC, Lange ja Wempe.

Alkuperäinen B-uhr oli muuten 55mm halkaisijaltaan ja maksaa nykyään ihan...

[sika]

Vielä aiheesta B-uhr. Jos haluaa alkuperäisen kokoisen ja oloisen 55mm x 21mm replikan, niin Lacolta sellainenkin löytyy. Se on hyvinkin alkuperäisen kaltainen ja päinvastoin kuin halvemmat replikat, omaa myös magneettisuojauksen, niin kuin kunnon B-uhrissa pitääkin olla. Koneistona Unitas 6497, joka on modifioitu niin, että siinä on keskisekuntti ja sekunttiosoittimen pysäytys (hacking). Nämäkin ovat olennaisia juttuja B-uhrille. Kuvista päätellen koneisto on selvästi korkeatasoisemmin viimeistelty, kuin muut Lacon koneistot ja kello on mielestäni kaikin puolin hieno. Hintakin pompsahtaa sitten liki kolmeen tonniin.

[salaryman]

Eka ei-kvartsikello noin neljäänkymmeneen vuoteen raksuttaa ranteessa. Tai eihän nämä raksuta mitään, tai sitten kuulo on mennyt niin huonoksi ettei kuule kellon tikitystä. Ranteessa komeilee siis nettisuositusten mukaisesti hankittu entry-level automaatti tyyppiä Seiko 5 SNZF15K1 "Sea Urchin" pepsi-värityksellä, joka siirtyi omistukseeni puolivahingossa heikkona hetkenä tehdyn eBay-huudon seurauksena. Pahempiakin vahinkoja on kyllä sattunut.

Ensivaikutelma kellosta oli positiivinen huomioiden menetetyn valuutan määrän, eli reippaasti alle kahden sadan kokonaiskustannuksiin nähden (mitätön summa tässä säikeessä) laite vaikutti hyvin jämäkältä ja laadukkaalta. Tosin vakio metalliranneke on ehkä hiukkasen halvan oloinen mutta kaikkeahan ei voi saada ja muutenkin tilalle vaihtunee jotain muuta. NATO remmi tai musta kuminen hammashihnaranneke on ollut vähän mielessä.

Mutta itse kello on kiva. Sekunttikehä pyörii puhtaasti ja mekaniikan hammastus antaa sormenpäille mukavan jämäkän vasteen ilman mitään ylimääräisiä rahinoita. Koneiston pyörittäminen nupista on jouheaa, päivämäärän ja viikonpäivän asettelu tapahtuu sujuvasti kuin hyvin tasapainotettua ja öljyttyä aseen lukkoa käsittelisi. Kellotaulun tumma sininen yhdessä tuntimerkkien ja viisareittan hillitysti kromilla reunustettujen itsevalaisevien alueitten kanssa muodostaa harmoonisen kokonaisuuden jota on mukava välillä vilkaista. Koneisto taitaa olla 7S36 eli ihan perus 23 kivinen kone.

Kello on sopivasti iso ja painava, semmoinen "miehekäs". Oma lentopallomaila on sen verran iso että murikka ei näytä mitenkään liian isolta. Äijäkello.

Fiilikset tällä hetkellä semmoiset hiljaa itsekseen tyytyväisenä myhäilevät, kakaramainen tunne että ranteessa on jotain semmoista mitä ei kaikilla ole tai minkä päälle kaikki eivät ymmärrä. Järjenvastaista mutta huvinsa kullakin.

Oma näkemykseni aiheeseen miksi Seikon merisiili on hyvä hankinta menee näin:
+ Ajaton malli, ei näytä kymmenen vuoden päästä vanhanaikaiselta
+ Halpa.
+ Nettikirjoittelun mukaan lähes luodinkestävä, suunniteltu toimimaan luotettavasti laiminlyötynäkin
+ Sekunttiviisarin hypnoottisen tasainen liike joka erottaa mekaniikan kvartsista
+ Ei tule suru puseroon jos tämä katoaa tai tuhoutuu
+ Järjenvastainen mielihyvä joka tulee tiedosta että ranteessa on puhtaasti mekaaninen laite ilman elektroniikkaa tai muuta turhaa humppaa.

Ainoa miinus tulee porttiteorian pelosta. Hamiltonin jazzmaster -sarjassa on yksi mieltä riivaava malli...

[Arska]

Hyvännäköinen vehjehän tuo on ja järkihintainen kello on tänä päivänä piristys.

Porttiteorian pelko on aiheellinen. 

[Jarmo]

Itse liityin alkuviikosta mekaanisten kerhoon loivasti kiinalaisella Nomos-homagella. Nyt syyhyää jo sormet Orient Star Classicin ja Seikon SKX007:n suuntaan. Porttiteoria on totta.

[Alex70]

Salaryman, tervetuloa kerhoon. Porttiteoriaa ei tarvi pelätä, enää. Wis eli watch idiot savant on jo ottanut otteeseensa ja parannuskeinoja tähän syndoormaan ei ole.
Oireita voi hoitaa, mutta hoidot tapaavat vain auttaa tovin kunnes tarvitaan taas kovempia lääkkeitä. Toleranssi kasvaa.
Vertaistukea saa mm watchuseek foorumilta :)

[Laurentius]

^ nuo "vertaistuet" tuppaavat olemaan hengeltään hieman samanlaisia kuin esim. tilanne jossa alkoholismista irti pyrkivä hakee akuuttia tukea iloisessa nousumyönteisessä olevalta naapuriltaan.

Vintagekelloja kannattaa myös katsella. Kellojen koko, muotokieli ja olemus sopivat klassiseen tyyliin mielestäni paremmin kuin tänä päivänä myytävät jötikät, ja parhaimmillaan hinta-laatu -suhde on aivan eri luokkaa kuin uusissa kelloissa. Tosin, mekaanisten kellojen suosion kasvu on nostanut pinnalle paljon edullisiakin kellomerkkejä, joten valinnanvaraa nykykelloissakin on. Itse kun on jämähtänyt sveitsiläisiin ja perinteisiin merkkeihin niin sitä puolta ei ole kyllä tullut tutkittua.

[Cdos]

Seikosta se lähtee se kunnon addiktio käyntiin. Oma esikoinen ei tosin femma, vaan vanha kunnon SKX779K (jonka muotokieli tietenkin jakaa mielipiteitä vahvasti..). Raksuttaa edelleen ranteessa aina silloin tällöin.

Nykyään mielenkiinto on siirtynyt enemmän manuaalivetoisiin kronografeihin, josta syystä lompakkokin on tietenkin keventynyt.

[Bordeaux]

Hieman bensaa liekkeihin Seiko-kuumeilijoille. Kuvat omalta insta-tililtä.

[Jarmo]

Itsellä lähti SKX009 tilaukseen. Piti ostaa joululahjaksi, mutta en sitten malttanut odottaa.

[Jarmo]

Ja sieltähän se Seiko tuli postiin perjantain kunniaksi!

[salaryman]

Työpaikallani olen joutunut toteamaan tartuttaneeni ainakin kaksi viatonta sielua. 

[Wolf]

On kyllä järkevän hintaisia Seikot, joutunee itsekkin tilaamaan.

[Laurentius]

Olen onneksi välttynyt groupthinkin tämänkertaiselta ilmenemismuodolta.

[salaryman]

Mitähän tästä ajattelisi? Viikkojen mittaan tämä kello on ikään kuin kasvanut kiinni ranteeseen.

Jotenkin tämän kellon kanssa on semmoinen tunne että asiat ovat nyt niin kuin niiden kuuluukin olla, palaset ovat asettuneet paikoilleen, säädöt ovat kohdallaan, poika on tullut kotiin. Ikään kuin jokin asia olisi ankkuroitunut paikoilleen siten että sen kanssa ei tarvitse enää säätää.

Tiedä sitten, olisiko tässä aihetta syvällisempään filosofointiin? Onko nyt jokin etsintä päättynyt löytöön? Mission accomplished?

En oikeasti osaa sanoa.

Jollain epämääraisellä tavalla alitajunnasta kömpii vaan ihmeellinen fiilis siitä että jotain semmoista mikä on ollut tiedostamatta hakusessa on nyt löytynyt. Tuo kello vaan näyttää ranteessa jotenkin...oikealta; Siinä ei itsessään ole mitään ihmeellistä, siinä ei vaan ole mitään ikäänkuin väärin. Se vaan on - on muutakaan keksi - oikein.

Se on mitä on, yrittämättä olla mitään muuta kuin on ja siinä on sen kauneus kaikessa yksinkertaisuudessaan.

OK, aihe käsitelty. Siirrytäänpä seuraavaan.