Eka ei-kvartsikello noin neljäänkymmeneen vuoteen raksuttaa ranteessa. Tai eihän nämä raksuta mitään, tai sitten kuulo on mennyt niin huonoksi ettei kuule kellon tikitystä. Ranteessa komeilee siis nettisuositusten mukaisesti hankittu entry-level automaatti tyyppiä Seiko 5 SNZF15K1 "Sea Urchin" pepsi-värityksellä, joka siirtyi omistukseeni puolivahingossa heikkona hetkenä tehdyn eBay-huudon seurauksena. Pahempiakin vahinkoja on kyllä sattunut.
Ensivaikutelma kellosta oli positiivinen huomioiden menetetyn valuutan määrän, eli reippaasti alle kahden sadan kokonaiskustannuksiin nähden (mitätön summa tässä säikeessä) laite vaikutti hyvin jämäkältä ja laadukkaalta. Tosin vakio metalliranneke on ehkä hiukkasen halvan oloinen mutta kaikkeahan ei voi saada ja muutenkin tilalle vaihtunee jotain muuta. NATO remmi tai musta kuminen hammashihnaranneke on ollut vähän mielessä.
Mutta itse kello on kiva. Sekunttikehä pyörii puhtaasti ja mekaniikan hammastus antaa sormenpäille mukavan jämäkän vasteen ilman mitään ylimääräisiä rahinoita. Koneiston pyörittäminen nupista on jouheaa, päivämäärän ja viikonpäivän asettelu tapahtuu sujuvasti kuin hyvin tasapainotettua ja öljyttyä aseen lukkoa käsittelisi. Kellotaulun tumma sininen yhdessä tuntimerkkien ja viisareittan hillitysti kromilla reunustettujen itsevalaisevien alueitten kanssa muodostaa harmoonisen kokonaisuuden jota on mukava välillä vilkaista. Koneisto taitaa olla 7S36 eli ihan perus 23 kivinen kone.
Kello on sopivasti iso ja painava, semmoinen "miehekäs". Oma lentopallomaila on sen verran iso että murikka ei näytä mitenkään liian isolta. Äijäkello.
Fiilikset tällä hetkellä semmoiset hiljaa itsekseen tyytyväisenä myhäilevät, kakaramainen tunne että ranteessa on jotain semmoista mitä ei kaikilla ole tai minkä päälle kaikki eivät ymmärrä. Järjenvastaista mutta huvinsa kullakin.
Oma näkemykseni aiheeseen miksi Seikon merisiili on hyvä hankinta menee näin:
+ Ajaton malli, ei näytä kymmenen vuoden päästä vanhanaikaiselta
+ Halpa.
+ Nettikirjoittelun mukaan lähes luodinkestävä, suunniteltu toimimaan luotettavasti laiminlyötynäkin
+ Sekunttiviisarin hypnoottisen tasainen liike joka erottaa mekaniikan kvartsista
+ Ei tule suru puseroon jos tämä katoaa tai tuhoutuu
+ Järjenvastainen mielihyvä joka tulee tiedosta että ranteessa on puhtaasti mekaaninen laite ilman elektroniikkaa tai muuta turhaa humppaa.
Ainoa miinus tulee porttiteorian pelosta. Hamiltonin jazzmaster -sarjassa on yksi mieltä riivaava malli...