Mukavaa että tässäkin ketjussa vaihteeksi eloa! :-)
Kelloja voi varmaan harrastaa/diggailla monella eri tapaa. Tulee mieleen lankoni joka on erittäin kiinnostunut autoista. Aina taloustilanteen salliessa tulee käyttöauton rinnalle milloin avoautoa, milloin sporttia ja tohkeinen esitelmä siitä mikä juuri ko. autossa on hienoa. Kyseessä ei koskaan ole "kallis" auto sillä siihen hänellä ei ole varaa, mutta jollain tapaa "makee", kuten hän asian ilmaisee. Puolen vuoden sisällä auto on myyty (voitolla, ja paremmassa kunnossa kuin ostettaessa). Selityksissä tulee wankelia, heppoja, suorakutosta ja mitälie. Kun taannoin ostin autoa ja kävimme koeajelulla, tuli jo 2min päästä pitkä lista vioista ja ongelmista ja mahdollisista korjauksista. Eräs kaverini taas harrastaa autoja toisella tapaa. Hänellä on yksi kappale harrasteautoja, ja se on ja pysyy. Kyseessä on 60-luvun perusjenkki joka on säilynyt erittäin hyvässä alkuperäiskunnossa, ja jota koetetaan pitääkin mahdollisimman originaalina. Museorekkarissahan tuo ja kesäisin mittariin tulee muutama satakilometriä kaupunkicruisailusta.
Lankoni tykkää närpertää, korjailla, tuunata ja ajaa. Kaverini harraste on ennemminkin silmäteryyttä, historianprojekti ja wau-efektin luomista itselleen ja muille. Molemmat diggailevat autoja, mutta aika erilailla.
Sitten kelloihin: lienen profiloitunut tällä foorumilla vintagekellojen ystäväksi ja sitä olenkin. Ensisijainen syyni minkään kellon hankkimiseen on ulkonäköön pohjautuva fiilis ja miten ko. kello sopii jonkin asukokonaisuuden osaksi. Konepellin alla olevat asiat eivät kovin paljoa kiinnosta muuten kuin yleiskunnon, alkuperäisyyden ja käyntitarkkuuden osalta. Ensimmäiseen riittää hyvät kuvat netissä, jälkimmäisiin netistä haettu kirjaviisaus kaliipereistä ja muusta vastaavasta. Tekniikka per se ei oikein kiinnosta, pikemminkin sen ymmärtäminen mahdollistaa hyvien ostosten tekemisen eli se on sekundäärinen seikka kaikinpuolin. Mielenkiintoni kelloihin vähenee merkittävästi 80-luvun mallien ja sitä tuoreempien kohdalla, joskin tunnistan kyllä merkit ja mallit. Erinomainen icebreaker monessa tilanteessa kun voi täysin ohimennen antaa komplimenttia toisen kellosta, valmistajan ja mallinimen lausumisen myötä. Ja jos joku puolituntematon henkilö noteeraa vanhan Longinekseni ja Omegani pari kehusanaa lausuen, olemme juuri ottaneet pitkän askeleen lähemmäksi syvää ystävyyttä :-)
Olen myynyt vain kaksi omistamaani kello, joskin voisin helposti myydä useammankin mutten laiskuuttani saa itsestä irti vaadittavaa ponnistusta. En tosin myisi niitä rahoittaakseni uusien hankkimista vaan siksi, etteivät ne lopulta kuitenkaan vallanneet paikkaa sydämessäni eikä näinollen ranteessanikaan.
Lienee suomalainen kulutustottumus jonka johdosta täällä näkee keskimäärin paljon vähemmän arvokelloja (ts. mekaaniset sveitsiläiset ja muunmaalaiset hengenheimolaisensa) kuin keskieuroopassa.
Paatos loppui tähän tällä erää.
Niin, ja myytävänä voisi olla Gruen veri-thin mustatauluinen , UG:n teräksinen polerouter ja ehkä joitain muitakin...kun vain saisi aikaiseksi ottaa kuvat ja tehdä selostukset...voisin vaikka vaihtaa johonkin hyötytuotteeseen.
