Tässäpä loput kelloistani.
Ainoat uutena ostamani, Speedmaster Automatic (v. 1999) ja Seamaster Pro (2004). Speedy saisi tietenkin olla kuulello mutta se on liian iso ranteeseeni. Toisaalta, kun kettu happamia pihlajanmarjoja on maistanut, on tämä reduced -malli silti ehkä sopusuhtaisempi kuin kuukello. Seamaster on taas tuleva klassikko.
Pie Pan constellation on v. 1968 ja ollut minulla vuodesta -98. Tämä on kokoelmani kulmakivi ja säännöllisessä lähtössä päivä-pari viikossa. Seamaster on 50-luvulta ja bumper-automaatti.
Gruen Veri-Thin ja Longines alla ovat molemmat jostain 40-50 -lukujen vaihteesta. Gruenin taulu lienee kylläkin NOS - vaihdokki, toisaalta Longineksen taulu on patinoitunut huikean hienoksi, ja yhdessä punakultaisen kuoren kanssa on kesäisessä ilta-auringossa silmiähivelevän hieno :-) Eli terassibeater.
Lecoultren taulu on entlsöity, mutta taiten ja kellon alkuperäistä henkeä kunnioittaen, ei voi fiksausretusoinnista puhua mitenkään. Hieman on vain taulun halkaisija pienehkä, olikos tuo 32 vai 33 mm joten on siinä-ja-siinä saako oikein ansaitsemaansa käyttöä. Pukukellona kalvosinnappien kanssa tämä on silti kätevä valinta.
