Panerait (erityisesti Submersiblet) ovat melko voimakkaasti profiloituneet juuri sukellusharrastajien premium -kelloiksi. Ja ne ovat myös käsittääkseni melko hyviä tuossa kategoriassa. Minusta ne ovat omassa elementissään juuri sukelluspuvun kera. Ei pikkutakin / puvun kylkiäisenä tai naisen ranteessa.
Panerait (erityisesti Submersiblet) ovat myös melko voimakkaasti extreme -tyylisiä. Minulle se tuo selkeästi voimakkaamman mielikuvan.
Tähän voi vastata muutkin:
Miten kauan jokin tietty historiallinen leima vaikuttaa kelloissa? Kun katsoin vaikkapa noita Paneraita niin mieleen ei tullut sukellusinstrumentti - ja minä sentään sukellan. Ei tuollaista tavallisen mittaista nahkaranneketta edes saa juuri minkään puvun ranteen ympäri. Lisäksi en ole koskaan nähnyt sukeltajaa, joka käyttäisi kelloa, ainakaan mekaanista kelloa, koska lähes kaikilla on sukellustietokoneet. Cousteaun aikana varmaan oli toisin.
Jotkin Rolexit ja Omegat puolestaan näyttävät hyvinkin siltä, että geeniperimästä löytyy merivettä metrikaupalla. Eräissä muissa taas ilmojen valtius on läsnä. Panerain tapauksessa tuo menneisyys tuli yllärinä.
Miten kellomerkit loppujen lopuksi oikein profiloituvat?
