Mikä siinä Rolexin valmistamisessa sitten kestää niin kauan? Malmin louhintako?

"If you wish to make apple pie from scratch, you must first create the universe."
- Carl Sagan

Itsellä on tällä hetkellä ranteessa Submariner vuodelta -86. Harmillisesti vuotta vanhempi kuin itse olen. Jotenkin outo fiilis kun on saanut pitkäaikaisen haaveen toteutettua. Eli kysymys kuuluu, mitä seuraavaksi?

^ chase is better than the catch? 😳

^ chase is better than the catch? 😳

No kyllä ja ei. Olen kyllä tyytyväinen kyseiseen kelloon, mutta kyllähän sitä pitää hieman haasteita ja tavoitteita olla.

^ oliko haave kellosta syntynyt etäihastuksena sen tyylikkyyden ja ikonisuuden johdosta, vai kehittynyt myös omin käsin räplätessä ja sovitusten myötä? Ensinmainitussa tapauksessa voi joskus käydäkin niin, että kun haluamakseen ajattelemansa esineen lopulta hankkii, ei se itsellään esim. kellon tapauksessa omassa rantessaan enää säteilekään sitä fiilistä jota haaveili ja toivoi...? Itsellä ainakin on käynyt näin, ja luulen että monella muullakin, oli sitten kyseessä kello, kengät tai peräti auto.

Aluksi etäihastuksena juurikin kyseisistä syistä ja myöhemmin katselin kelloliikeen ikkunasta. Taisi lapsuudesta lähteä haave Rolexista, kun sain alle 10 vuotiaana rantarolexin tuliaisena. On muuten edelleen tuo kello tallessa.

Siitä hyvä kello tuo subi kun on ajaton muotoilu, joten ei tarvitse päivittää uudempaan. Mukavaltahan tuo kello tuntuu laittaa aamuisin ranteeseen kun tietää, että on pystynyt haaveensa toteuttamaan. Vaikka olen ostanut kellon itseä varten niin olihan se hieno tunne kun sai ensimmäisen pitkän tuijotuksen ranteeseen.

... että kun haluamakseen ajattelemansa esineen lopulta hankkii, ei se itsellään esim. kellon tapauksessa omassa rantessaan enää säteilekään sitä fiilistä jota haaveili ja toivoi...?

Laurentius kirjoittaa viisaita sanoja, ja ranskalaisen elokuvan fraasilla voin vain todeta: "kellon tärkein ominaisuus on se että kun se on ranteessasi, niin "It Smiles to You..."
" loppuhan on loppujen lopuksi yhdentekevää.

Tuli hankittua ns all around kelloksi Omegan Aqua Terra.
Speedmasterit ja Seamasterit joita jo on ovat hyviä moneen tarkoitukseen mutta tämä tuntuu todellakin lähes joka tilanteeseen sopivalle. Erittäin miellyttävä ranteessa, sopivan hillitty koko 38,5mm uusi Coaxial koneisto jne. Plussaa sinisestä joka vaihtaa väriä katselukulmasta kirkkaan sinisestä lähes yön siniseen.

Itsellä on tällä hetkellä ranteessa Submariner vuodelta -86. Harmillisesti vuotta vanhempi kuin itse olen. Jotenkin outo fiilis kun on saanut pitkäaikaisen haaveen toteutettua. Eli kysymys kuuluu, mitä seuraavaksi?

Tuohon rinnalle sopisi mielestäni hienosti toinen ikoninen kello eli Speedmaster professional, vaikka omalta syntymävuodelta. Siihen 1 nato ja 1-2 nahkaranneketta metallisen rinnalle niin toimii lähes joka tilanteessa.

Aqua Terra on about ainoa Omega joka itselleni kolahtaa. Omassa ranteessa tätä nykyä Panerai 184 joka on Jaeger LeCoultren koneistolla:

[spoiler][/spoiler]

Tämä oli pienen hintaneuvottelun jälkeen lopulta "pakko" poistaa Helsinkiläisestä antiikkiliikkeestä.
60-luvun IWC Ingenieur 666 AD. Kello on IWC:n huoltama ja huollon yhteydessä sekä taulu, että osoittimet on korvattu IWC:n aidoilla vastaavilla osilla, mutta ne eivät siis ole kellon alkuperäiset osat. Tästä saa mielenkiintoisia filosofisia keskusteluja aikaiseksi kaikkein puristisimpien vintage-harrastajien kanssa ;)

Ingenieur on klassikko ja kaunis myös sisältä:

http://www.iwcforum.com/Articles/Calibre85Family/Text.html

http://kelloniekka.fi/

Millon tulee viinaniekka?

Autoniekka? Olutniekka?

Omaelämänkertainen niekkaniekka.fi kruunaisi kokonaisuuden.