Eräs kaunokirjallisuuden kuuluisista dandyistä oli unkarilaisen paronitar Orczyn luoma henkilöhahmo Sir Percy Blakeney, "Punainen neilikka", eräänlainen Zorron ja Batmanin edeltäjä. Sir Percy oli Englantilainen salonkileijona, joka salaa pelasti ranskalaisia aristokraatteja giljotiinilta suuren vallankumouksen aikana.
Vaikka en mikään asiantuntija olekaan, olen joskus laajemmassa yhteydessä miettinyt, voiko dandyllä olla jokin salaisuus, jota muut eivät ehkä näe, mutta joka ehkä välittyy dandyn poikkeuslaatuisuudessa. Naisiahan tunnetusti kiehtovat salaperäiset miehet. Minua kiinnostaa kysymys, miksi dandya rakastetaan ja ihaillaan? Etenkin nykyaikana tapaa aika harvoin ihmisiä, jotka ovat tällä tavoin esikuvina muille, ja jos ovat, näistä esikuvista kasvetaan nopeasti ulos. Voisiko dandyssä olla tietyntyyppistä hienostuneeseen ja charmikkaaseen ulkokuoreen kätkettyä peitettyä syvyyttä, joka kuitenkin jollain tavalla paistaa läpi? Monet dandyt ovat salaa kärsineet paljon, esimerkiksi Brummel kuoli lopulta mielisairaana. Voisiko tässä mielessä olla samoin kuin monilla tunnetuilla taitelijoilla?