Olen itse pikkupaikkakunnalta kotoisin, josta muutin isommalle paikkakunnalle, josta taas vähän isommalle paikkakunnalle, josta hetkeksi isolle kirkolle josta takaisin tälle vähän isommalle paikkakunnalle, josta kotiuduin pienelle paikkakunnalle. Tämä siis Itä-Suomesta kohti länttä. Siinä välissä on tullut asuttua Lontoossa (tämä oli kauan aikaa ennen rätti-intoiluja).
Pirkanmaalla asumisessa on Suomen mittakaavassa se etu, että oikeastaan melkein minne vaan on se max. parin tunnin ajomatka. Helsingissä tulee käytyä työn puolesta säännöllisesti, samoin Turussa. Hesassa asuin jonkun aikaan, mutta mitta tuli täyteen kun yhtenä iltana kävin lähikaupasta hakemassa ruokaa ja palatessani piti soittaa poliisit hakemaan porttikongiin kuollut narkkari pois, jotta siitä mahtui kunnolla kulkemaan.
Pienemmillä paikkakunnilla nämä ongelmat tuntuvat olevan jotenkin pois silmistä.
Nyt tykkään asua ns. maaseudun rauhassa, josta on reilu vartti Tampereen keskustaan, jos on tarve päästä ihmisten ilmoille. Tykkään siitä, että on kunnon piha, oma ranta ja siellä kohta oma grillikatos ja sauna. Ei tartte enää mökkiä hommata, kun on kaikki samassa paketissa. Tosin niin on velkaakin, mutta kaupunkikämppä onneksi tahkoaa hyvää vuokratuottoa kuukaudesta toiseen.
Se mitä täällä en kaipaa on kimalaiset, jotka perkeleet löytävät jonkun rakosen näin keväisin ja tulevat sisälle pyörimään. Toisaalta naapureilla on hevosia, joten jos oikein paha metukannälkä pääsee yllättämään, niin se on pieni hiljainen hirnahdus ja nopea käynti Jamilla, niin on suolaista makkaraa pistää leivänpäälle.