Tuohon käyntikorttiinliittyy hyvin vahvaa psykologiaa ja se on erittäin voimakas vaikuttamisen keino kun sitä osaa käyttää oikein ja sitoa kortin luovuttamisen tilanteeseen, tai oikeammin rakentaa sopivan tilanteen kortin luovuttamisen ympärille.
Ihmiset tykkäävät konkreettisista asioista. On mukava hypistellä jotain käsissä, jotain "käsitettävää", kouriintuntuvaa. Aineellinen on aina enemmät tosi kuin aineeton.
Ihmisiin on rakennettu erittäin vahva vastavuoroisuuden periaate: Kun annat toiselle jotain, saaja jää aina kiitollisuudenvelkaan antajaa kohtaan ja jos ei pysty vastaamaan kohteliaisuuteen vertailukelpoisella vastalahjalla, saaja jää psykologiseen alakynteen antajaan nähden.
Helppo naureskella erilaisten markkinointikapanjoiden yhteydessä jaettaville ilmaisnäytteille ja muille mainoslahjoille mutta ei niitä turhan takia jaeta maiilmalla vuosittain kymmenien miljoonien arvosta. Kun asiaa tarkastelee riittävän korkealta helikopteriperspektiivistä niin antamisen strategia toimii suurilla luvuilla vaikka sille omaan (kuviteltuun) älykkyyteensä hirttäytyvä toisen vuosikurssin kauppaopistolainen naureskeleekin.
Korttia voi käyttää oikein tai väärin. Jos kortteja jakelee ylimielisesti asenteella mä oon tärkeä ihminen eikä mulla oo aikaa sun kaltaisellesi luuserille, soita sitten kun sulla on oikeeta asiaa niin kortti kääntyy taatusti tarkoitustaan vastaan. Mutta jos pystyt ojentamaan kortin vastapuolelle siten että syntyy fiilis että tämä oli arvokas kohtaaminen ja haluaisin että voisimme ylläpitää yhteyttä toisiimme rikastuttaaksemme meidän kummankin (liiketoiminta) tavoitteita, kortti on vähintäänkin haukkunut hintansa.
Mikäs noilla kahdella ääripäällä on eroa? Siihen voit itse vaikuttaa hemmetin paljon. Yksinkertaisin ja kaikkein tehokkain tapa on läsnäolo: Tapaamisen aikana pidä itsesi hyvin tuikassa lei'assa, älä anna ajatusten harhailla vaan pidä mielesi tiukasti tässä ja nyt. Keskity hetkeen, kohdista kaikki huomiosi vastapuoleen äläkä jumalauta piiloidu läppärinkannen taakse tai rupea twiittaamaan tms. Jos teet näin niin viestität ettet pidä vastapuolta huomiosi arvoisena ja korttisi lentää roskiin heti tapaamisen jälkeen.
Jos hoidat sen tapaamisen hyvin niin korttisi on konkreettinen muisto tuosta tapaamisesta ja parhaassa tapauksessa nostaa vastapuolessa mieleen hyviä fiiliksiä vielä vuosienkin päästä vaikka se tapaaminen jossa korttisi annoit ei olisi johtanutkaan yhtään mihinkään.
Itämaisessa beusiness -kulttuurissa käyntikortilla on suuri merkitys ja sitä kohdellaan kunnioituksella. Itse pidän itämaista tapaa jossa käyntikortit vaihdetaan seisaaltaan, kaksin ksin ojentaen ja vastaanottaen samalla kumartaen hyvin viehättävänä. Soisin jotain vastaavaa esiintyvän länsimaisessakin business -kulttuurissa. Täällä kun niitä kortteja vaihdellaan sunnilleen kun satutaan vierekkäin urinaalille.
