Jännäreiden klassikoihin ja must-see-osastoon kuuluvat jo mainittujen lisäksi:
A. Hithcock
- Muukalaisia junassa (Strangers on a train, 1951)
- Varkaiden paratiisi (To Catch a Thief, 1955)
Ensimmäinen on oikeasti jännä, toinen lähinnä veijaritarina, jossa mahtavia Rivieran maisemia, hienoja klassikkoautoja ja virheetöntä tyyliä Grace Kellyn tarjoilemana.
Muuten vain "unohdettuja" klassikoita:
- Sierra Madren aarre (The Treasure of Sierra Madre, 1948)
- Kolmas mies (The Third Man, 1949), hieno huipennus Praterin huvipuistossa
edit: Kommenttina vielä Citizen Kaneen: tuo flashbackin käyttö tuntuu päin vastoin nykykatsojan silmään luonnolliselta, koska sitä on käytetty modernimmassa elokuvassa enemmän. Kanen oikeasti klassikkoarvoon nostavia ominaisuuksia ovat Wellesin uskomaton roolisuoritus Kanena usean vuosikymmenen mittaan, kuvaustekniset tehokeinot, aikalaisiaan nopeampi kohtaustyyli ja kolmannen persoonan kertoja. Flashback ei siis ole mikään itsetarkoitus, vaan koko tarina kerrotaan eri henkilöiden toimesta ja näkökulmasta vuoron perään.
Ihmettelen kovasti jos tätä elokuvaa pitää tylsänä, kun muut 40-luvun filmit kuitenkin kelpaavat. Wellesin ehdottomasti paras.
Köydessä muuten ON leikkauksia, se on vain tarkoituksella tehty näyttämään yhdeltä otokselta. Näitähän on paljon muitakin, moderneista kuulusin taitaa olla De Palman Snake Eyesin toistakymmentäminuuttinen alkukohtaus (jossa siis montakin piiloleikkausta).