Olen aina pitänyt siitä mitä olen mielessäni jäsentänyt vanhan hyvän ajan amerikkalaisuudeksi, mutta jonka nyttemmin ymmärtänyt olevan 90%:sesti ivya. En puhu stetsoneista tai avoautoista, vaan F. Scott Fitzgeraldista, Brooks Brothersista, hyvästä cool jazzista, dry martinista, Nat Shermanista ja Suomi-Amerikka -yhdistyksestä.