Jaume Plensa:





Tuntuu tuo nahkatakki (vai olisiko tällä kertaa nahkaliivit?) kuuluvan aika oleellisena sen mustan kauluspaidan lisäksi useaan taideunivormuun.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Tässä mallia Turusta:



...ja vielä yksi Internetsistä:

Magnus Lindberg, yksi menestyneimmistä nykysäveltäjistä:



Oikealla tyyppiesimerkki kapellimestariunivormusta (ei saa sekoittaa tavalliseen taiteilijavormuun): otetaan frakki/smokki/saketti ja sotketaan pakkaa vaihtamalla osia keskenään tai lisäämällä esim. silkkinen poolopaita tai muuta rennompaa.

^ Tässä muuten Esa-Pekka Salosen versio kapellimestariunivormusta:



Oalri Elts on ryhtynyt viime havaintojen mukaan käyttämään samankaltaista.

Tämä kaikki näyttää kovasti alkuperäiseltä taideunivormuketjulta. Kai se sitten näin tehdään oikein.

^ Tässä muuten Esa-Pekka Salosen versio kapellimestariunivormusta:



Oalri Elts on ryhtynyt viime havaintojen mukaan käyttämään samankaltaista.

Joo, Nehru-takki (tietysti mustana) on tässä(kin) skenessä tietysti klassikko. RSO:n soittajat näyttäisivät siirtyneen viime aikojen konserttien perusteella myös kokomustaan päin.

Tämä kaikki näyttää kovasti alkuperäiseltä taideunivormuketjulta. Kai se sitten näin tehdään oikein.

Näin kai se on nähtävä, kun ei ole oikeastaan tuon "harmaa puku + musta paita toimii parhaiten" & "kannattaa pelata eri tekstuurien kanssa" -neuvojen lisäksi mitään sen rakentavampaa tainnut pariin sivuun mahtua.

Ja siis eipä nuo itsekään postaamani kovinkaan erikoisia ole, eikä suurin osa edes mene klassisen pukeutumisen alle.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Lisätään vielä: eri materiaaleja mustassa värissä yhdisteltynä päästään tasokkaampaan lopputulokseen. Jos minun täytyisi soveltaa tätä täysmustan periaatetta, ottaisin mustat flanellihousut, mustat kuvioidut sukat, mustan mokkavyön, mustan samettitakin, mustan villaisen poolopaidan, mustan taskuliinan mustilla palloilla ja mustat oxfordit erittäin kiiltävin kärjin. Poolopaidan voisi korvata mustalla kauluspaidalla, jossa on kalanruotokudonta, mutta mustaa solmiota en laittaisi. Se on hautajaisvaate.

^ Voikos mustan kauluspaidan kanssa pitää koskaan etiketin mukaan solmiota, jos kerran musta solmio on hautajaisvaate ja käsittääkseni solmion tulisi olla tummempi kuin paita (onko tämä muuten edes mikään etikettisääntö)?

Mites musta rusetti tai kravatti? Vähän erikoisuudentavoittelua toki, mutta nyt puhutaan kumminkin taitelijaunivormusta.

Se, että solmion täytyy olla aina tummempi kuin paita tuntuu nyt vain olevan yleinen konsensus.

Senkin voi toteuttaa hyvin ja se ei ole lainkaan väärin, itse teen tätä aina välillä... se nyt ei tietysti ole mikään vakuus tyylikkyydestä.

30-luvullahan vaalea solmio ja tumma paita oli hyvinkin muodikas juttu.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Richard, onhan musta pukukin hautajaisasu. Jos kauluspaita on musta, musta solmio ei oikein edes näy. Tällöin sen pukeminen on turhaa. En ole lukenut suosituksia tuosta solmion tummemmasta väristä suhteessa paitaan.

^ Eiköhän muuten tuo mustan suosiminen + esim. runsas nahan käyttö taitelijoiden asustuksessa liity juuri assosiaatioihin, mitä niihin liittyy, eli mustan tapauksessa myös hautajaisiin. Eli sinällään oikeastaan koko homman juju oikeastaan juuri on yhdistää "hautajaisvaatteita" muuhun asustukseen. Nahka kun taas usein liitetään esim. biker/nuoriso/rikollis/rock&roll/homo/S&M yms. kulttuureihin, niin kun tuohon heitetään vähän hautajaisvaatetta nahkarotsin kumppaniksi, niin kyllähän siinä on taiteilijalla jo melkoinen semanttinen paketti kasassa (vakavuus, suru, ekstaasi, seksi, kuolema, vaara, kapina, henkisyys, kieroutuneisuus, tuonpuoleinen, toiseus, abjektio).

Harmi vaan, että semantiikastaan huolimatta yleensä aika yksitotinen ja tylsä asukokonaisuus.

^ Luulen, että monia taitelijoita viehättää mustan 'näkymättömyys'. Mustahan peittää henkilön piirteet ja jäljelle jää puhuva pää. Ehkä tuossa on takana joku 'puhutaan taiteestani, ei minusta'-tyylinen ajattelu.

No jaa. Mitä nyt tuota taiteilijanplanttujen meinikiä tulee seuratua niin pikemminkin niiden ajattelu tuntuu olevan tyyppiä 'puhutaan minusta, ja sitten puhutaan minusta vielä vähän lisää'.