Tyylini - tai ainakin ajatusmaailmani tyylin suhteen - muuttui vuoden 2012 aikana. Erityisesti vuoden jälkimmäisellä puoliskolla tapahtui paljon.
Merkittävin viime vuonna sisäistämäni asia on se, että kauniitkin vaatekappaleet voi jakaa yleisesti kauniisiin ja niihin, jotka sopivat minulle/minun tyyliini. Yksi esimerkki tästä on tuplamunkit, joita en onneksi koskaan ostanut. Parhaimmillaan ne kuuluvat upeimpien kenkämallien joukkoon, mutta eivät ne minulle sopisi. Toki tässäkin asiassa pitää jättää varauloskäynti tukkimatta: ehkä jonain päivänä tyylini on muotoutunut sellaiseksi, että tuplamunkit sopivat hyllyyni.
Entä tyylini? Ennen vuotta 2012 minulla ei mielestäni ollut mitään selkeää tyylisuuntaa tai kulttuuria, johon tyylikäsitykseni kiinnittyisi. Tavallaan olen yhä samassa tilanteessa, koska näen hienoja ja minulle sopivia piirteitä niin brittiläisessä kuin italialaisessakin tyylissä - jos italotyyliä ylipäätään voi nimetä noin laveasti. Jotain on kuitenkin muuttunut vuoden aikana, koska voin sanoa, että yhdysvaltalainen (joku voisi sanoa ivy-)tyyli on suurin innoittajani tällä hetkellä.
- ehkä sisäistänyt aiempaa paremmin sen, että kompromissit istuvuuden, laadun, ulkonäön tms. kohdalla harvoin (jos koskaan) kannattavat
Samanlainen ajatus on juurtunut myös minun päähäni viime vuoden aikana. Oma kokemukseni on osoittanut, että kompromisseja kannattaa välttää, koska ne käyvät minulle kalliiksi.
Uskon edustavani kompromissien välttelemisen saralla foorumin äärilaitaa, sillä valmisvaatteet (paidat, takit, housut) ovat minulle nykyään kompromisseja. Syitä tähän näkemykseen on kaksi: istuvia ja kaikilta yksityiskohdiltaan miellyttäviä valmisvaatteita ei oikein löydy, ja laadukas valmisvaate ei ole juurikaan halvempi kuin teetetty vaate. (Onnekkaita ne, joille valmisvaatteet istuvat.)
Tästä päästäänkin siihen, että olen oppinut arvostamaan yhä enemmän vaattureiden ja ompelijoiden työtä. Sen ansiosta olen alkanut käyttämään heidän palveluitaan yhä enemmän. Suosittelen sitä myös muille. Niin paljon kuin tällä foorumilla näiden ammattikuntien edustajien työtä arvostetaankin, jää se usein pelkän puheen tasolle. Saatetaan arvostaa vain
bespokea, mutta ei
teetettyjä vaatteita. Sen takia päädytään sitten tilaamaan jollekulle muulle tehty Savile Row -takki eBaysta sen sijaan, että sekin raha pantaisiin odottamaan omakohtaista vierailua räätälin luona.