Oleellista on kai valmistua (muodollinen pätevyys) ja saada valmiudet siihen oikeaan oppimiseen, joka tapahtuu työelämässä. Joillekin on vaan kirjallisten tuotosten tekeminen (esim. gradu) helpompaa, kun siihen keskittyy. Ei siinä mitään, hyvä vaan jos ei ole tuottanut ajallisesti tuskaa.
Hyvä frendini on hyvä esimerkki siitä, että vauhtia saa jos vain viitsii. Ekaan vuoteen puoleentoista sai hän kasaan ehkä pari opparia, sitten alkoivat Kelasta kysellä ja kaveri särmäsi maisterin paperit puoleentoista vuoteen. Pari vuotta myöhemmin oli käytännössä toinen maisteritutkinto valmis ja siitä ekasta lisuri. Tänä vuonna sitten väitteli tohtoriksi pitkän väännön jälkeen, kun työelämä vei välillä mennessään.
Omaksi ilokseni hän loistaa siinä, että hän osaa kansaintajuistaa monimutkaisetkin asiat.