Palkkamies kyllä puhuu asiaa monessakin kohtaa.
Korkeakoulututkinto on lähinnä signaali ihmisen draivista kuten vaikkapa RUK:n käynti tai menestyminen jossain urheilulajissa nuorena. Sille toki on ehdottomasti paikkansa. Se ei ole ainoa mittari ihmisen motivaatiosta - eikä aina edes hyvä. Kuitenkin esimerkiksi sen nimeäminen toivottavaksi on tapa jättää nahjukset pois työnhakijoiden joukosta - kuten palkkamies totesi.
Minulta vaadittiin nykyisessä toimessani ylempää korkeakoulututkintoa, vaikken ollut sitä aiemmin "ehtinyt" loppuun suorittaa. Otin yhden työviikon illat sekä viikonlopun ja rykäsin gradun (mcl) ulos. Eipä tuollaisen pikku esseen tekeminen nyt minusta kovasti fiksumpaa tehnyt, mutta tulipahan sekin hoidettua. Naurettavaa korkeakouluissa on lähinnä se, että jengi homehtuu niissä 5-8 vuotta. Kyllä viiteen vuoteen pitäisi saada jo väikkärikin ulos, jos ottaa opiskelun yhtään tosissaan.
Bottom line - oli koulutus mikä tahansa: Voittajat tekee - häviäjät puheen hoitaa!
Tää on taas niin naamapalmua että sattuu. Toivon, että trollaat. Just in case not (kun tulee jotenkin epäilyttävästi sellainen tunne, että näin on):
1) Alat on erilaisia. Joillain aloilla väikkärin voi teoriassa kirjoittaa tunnissa - vaikka matematiikassa. Toisilla aloilla säällisen (edit: ei tietenkään gradun vaan) väikkärin kirjoittamista ei kannata edes aloittaa ennen kuin on perehtynyt alan tutkimukseen vaikka nyt sen 5-10 vuotta. Empiirisissä aineissa esim. riittävien artikkelien kokoon kasaaminen saattaa datan keräämisen osalta edellyttää jo tuota pidempää aikaa. Sama saattaa koskea gradua. Aloja, joilla "esseellä" saa edes A:n on onneksi aika vähän.
2) Niitä pikaväikkäreitä ja -graduja jonkin verran lukeneena voin todeta, että jos on esim. ambitioita sen ensimmäisen työpaikan ohi (sanotaan vaikka jatko-opintoihin kotimaassa tai varsinkaan ulkomailla), ei ehkä kannata.
3) On jonkinasteinen suomalainen poikkeama (suurelta osin perustuen yliopistojen rahoitusmalliin), että täysiin ala-arvoiset väikkärit (graduista nyt ei edes kannata puhua) päästetään läpi. Tervemenoa maailmalle yrittämään samaa. Tai edes jollekin itseään kunnioittavalle proffalle.
4) Artikkeliväitöskirjojen (tai laajemmin artikkelian ylipäänsä) osalta on syytä huomata, että monella alalla niitä alan lehtiä ei välttämättä ilmesty Suomessa ollenkaan. Ja monella lehdellä (ainakin ns. hyvillä lehdillä - monilla aloillahan tunnetaan toki ne sekundalehdet, jotka painavat melkein mitä tahansa) on ihan oikeatkin standardit, eikä suomalainen höpö höpö-tason "tiede" mene ainakaan hyvissä lehdissä läpi ollenkaan. Siitä vaan tekaisemaan viidessä vuodessa väikkäriä alalla, jossa julkaisukynnys on korkea.
5) Ihan oikeasti: työpaikkojakin on aika erilaisia. Yrittäkää nyt vähän edes miettiä sitä omaa hiekkalaatikkoa laajemmin. Asiantuntijaorganisaatio rekrytoi eri tavalla kuin myyntiorganisaatio, joka rekrytoi eri tavalla kuin luova organisaaatio, joka rekrytoi eri tavalla kuin terveydenhuoltoalan organisaatio, joka.... Draivi ja draivi. Ei kaikilla aloilla pärjätä golfilla.
6) Ei ihme, ettei viikon puuhastelu pikkuesseen kanssa tehnyt sinusta fiksumpaa. Ihan oikean gradun kirjoittaminen voi kuitenkin olla aika avartava kokemus, jos sen eteen viitsii nähdä vähän vaivaa. Ainakin itse käytin siihen aikaa, tein siitä hyvän enkä kadu hetkeäkään sitä, että näin vähän ylimääräistä vaivaa.
Voittajat ja häviäjät? Nahjukset? Jee.