Maistereiden ja amisten vastakkainasettelu

[mairaksinen]

^ Tuohon vaikuttaa osittain oppilaitosten antama täysin harhaanjohtava kuva siitä, mikä on realistista. Muutama vuosi sitten kun haettiin harjoittelijaa firmaan, niin sieltähän laukkasi toistakymmentä tradenomiopiskelijaa joilla oli palkkatoiveenia tradenomiliiton suosituksen mukainen 80 % palkka valmistuneen tradenomin keskipalkasta, tms.

Etenkin pienemmissä firmoissa jos ei ole vahvaa tietoa ja näyttöä, on turha kuvitella että harkkariin laitetaan vajaat kolme tonnia kuussa. Päälle tietysti sivukulut ja perehdyttämiseen käytettävä aika ja vaiva, joka harkkariin pitää laittaa.

[TheodoreMaul]

Juuri yhden rekryn tehneenä voin kumota tämän uskon. Minulla oli tarjolla puolen tusinaa juuri valmitunutta KTM:a jotka olivat mielestään täysin valmiita työelämään, tämä näkyi hakuasenteessa sekä varsinkin palkkatoiveessa.

Pieni kärjistys: tuo asenne johtuu siitä, että ne olivat vastavalmistuneita KTM:iä :)

Ja vakavammin: mitä kauemmin on jossain ns. oman alan töissä sitä enemmän alkaa arvostamaan työkavereissa sitä varsinaista osaamista, kokemusta ja porukkaan sopivaa persoonaa. Osaaminen ja kokemus voivatkin sitten tulla aika erilaisten taustojen kautta.

[moonshine]

Huvittavaa on se, että ne jotka eivät arvosta tutkintoa ovat yleensä juuri niitä, joilla sitä ei ole. Toinen tapaus on ne, jotka etenevät hyvin työelämässä mutta kuitenkin törmäävät jossain vaiheessa siihen, että unelmapestin reunaehtoihin kuuluu ylempi korkeakoulututkinto.

Mikä tuossa on huvittavaa? Eikö se ole loogista että se joka ei arvosta tutkintoa, ei sellaista hommaa ja toisaalta se kenen mielestä tuo on ainoa arvokas asia siihen myös hakeutuu?

En usko, että kovin moni opiskelunsa päättävä luulee olevansa huippuammattilainen viimeisimmillä tiedoilla.

Juuri yhden rekryn tehneenä voin kumota tämän uskon. Minulla oli tarjolla puolen tusinaa juuri valmitunutta KTM:a jotka olivat mielestään täysin valmiita työelämään, tämä näkyi hakuasenteessa sekä varsinkin palkkatoiveessa.

Huvittavaa on se, ettei kyetä näkemään korkeakoulututkinnon hyödyllisyyttä, vaan monesti aletaan jankuttamaan, että tekemällä oppii jadda jadda... vaikka todellisuudessa kukaan järkevä ihminen ei pyri korvaamaan tekemistä opiskelulla, vaan rakentamaan pohjaa tekemiselle.

[Dan-D]

Keskustelu on ihan paskaa mutta eikö tässä esitetä stereotypia?

Ja miten kukaan voi olla niin kateellinen, että heiluttaa amis-korttia kuin joku ensimmäisen vuoden opiskelija, jonka on pakko selitellä itselleen omien valintojen erinomaisuutta vaiheessa, jossa ammattiin kouluttautuneet tienaavat huomattavasti enemmän, vaikka sen akateemisen pitäisi omasta mielestään olla parempi ihminen kaikilla elämän osa-alueilla?

Esitetään: ihmisistä, jotka kokevat tarpeen haukkua toisia koulutuksen perusteella. Ei sen sijaan ensimmäisen vuoden opiskelijoista tai opiskelijoista yleensä. Eli annan ymmärtää, että tyypillinen muita halveksiva ihminen on epävarma ensimmäisen vuoden opiskelija - en, että kaikki ensimmäisen vuoden opiskelijat olisivat epävarmoja ja egoaan pönkittäviä ressukoita.

[Dan-D]

TheodoreMaul, näiden viestien ketju sai alkunsa tuosta Gamlan Räikkös-heitosta ja ivymanin vastauksesta. Jaoin nämä uudeksi aiheeksi, sillä aihe on kuplinut pinnan alla Keikarin foorumilla.

Mistä voikin ennustaa, että ketju on päivän päätteeseen mennessä lukossa.

[Farmer John]

Huvittavaa on se, ettei kyetä näkemään korkeakoulututkinnon hyödyllisyyttä, vaan monesti aletaan jankuttamaan, että tekemällä oppii jadda jadda... vaikka todellisuudessa kukaan järkevä ihminen ei pyri korvaamaan tekemistä opiskelulla, vaan rakentamaan pohjaa tekemiselle.

No joo, saman verran niitä näkemään kykemättömiä löytyy akateemisista piireistä jakelemassa noita amis-kortteja  :)   Eiköhän tän kaiken perusta ole se iän ikuinen yritys nostaa omaa arvoaan muiden kykyjä ja tekoja halventamalla. Tyhmyys ja kykenemättömyys nähdä asioita monelta kantilta on onneksi(?) koko väestön ominaisuus sosiaaliseen arvoon sekä koulutustasoon katsomatta.

[Ari]

Huvittavaa on se, ettei kyetä näkemään korkeakoulututkinnon hyödyllisyyttä, vaan monesti aletaan jankuttamaan, että tekemällä oppii jadda jadda... vaikka todellisuudessa kukaan järkevä ihminen ei pyri korvaamaan tekemistä opiskelulla, vaan rakentamaan pohjaa tekemiselle.

Tekemällä oppii, mutta kieltämättä totta tuokin että pohjaa sille osaamiselle saa tehokkaasti opiskelulla. Oma opiskelu rajoittuu huikeaan datanomin tutkintoon, taidan olla ainut ei-korkeakoulutettu henkilö tiimissä. Joskus sen huomaa siinä että osa teknologioista ei ole tuttua vaan pitää lähteä pohjalta ihmettelemään ja tutkailemaan perusasioita.

Mielessä on toki käynyt avoin AMK ja sen kautta tiedon syventäminen, mutta aikataulullisesti tulisi pieniä haasteita, iltaopiskeluksi kun se kuitenkin pääosin menisi ja kotiinmeno kestäisi melkoisen tovin. Toki ei sitä joka ilta pitäisi olla iltamyöhään asti koulussa, mutta kuitenkin.

Itse on tullut opittua erittäin paljon työelämässä, mutta kyllä silti joskus korpeaa se että oma teknologiaosaaminen on hieman vaillinaista.

[Ville]

^Et vain halua tai tarvitse asiaa riittävästi. Mitä arvokkaammaksi tai hyödyllisemmäksi uuden opettelun kokee, sitä enemmän aikaa siihen käyttää. Unikin on vain kahvin korvike. Eiku...

[moonshine]

Huvittavaa on se, ettei kyetä näkemään korkeakoulututkinnon hyödyllisyyttä, vaan monesti aletaan jankuttamaan, että tekemällä oppii jadda jadda... vaikka todellisuudessa kukaan järkevä ihminen ei pyri korvaamaan tekemistä opiskelulla, vaan rakentamaan pohjaa tekemiselle.

No joo, saman verran niitä näkemään kykemättömiä löytyy akateemisista piireistä jakelemassa noita amis-kortteja  :)   Eiköhän tän kaiken perusta ole se iän ikuinen yritys nostaa omaa arvoaan muiden kykyjä ja tekoja halventamalla. Tyhmyys ja kykenemättömyys nähdä asioita monelta kantilta on onneksi(?) koko väestön ominaisuus sosiaaliseen arvoon sekä koulutustasoon katsomatta.

Oisko totuus jossain siellä suunnalla, että korkeakoulu tarjoaa paikan ja mahdollisuuden nähdä maailman moninaisemmin? Se osaako siihen tarttua vai limboaako kohti tutkintoa, onkin toinen juttu...

[mairaksinen]

Sydämen sivistystä ei saa mistään oppilaitoksesta.

[moonshine]

Sydämen sivistys on varmaan aika monimutkainen juttu. Harjaantumaton mieli voi alkaa pragaamaan sen prosessoinnissa. Mutta mitäs jos mieli saa kiinni tunteista ja ottaa myös tiedostamattoman käyttöönsä?

[salaryman]

Huvittavaa on se, että ne jotka eivät arvosta tutkintoa ovat yleensä juuri niitä, joilla sitä ei ole. Toinen tapaus on ne, jotka etenevät hyvin työelämässä mutta kuitenkin törmäävät jossain vaiheessa siihen, että unelmapestin reunaehtoihin kuuluu ylempi korkeakoulututkinto.

Tuo ei taida enää päteä muualla kuin valtionhallinnossa ja sielläkin vaatimusta tulkitaan aika väljästi kun johonkin positioon pitää saada sopiva henkilö. Muuten maailmassa ollaan huomattavasti enemmän kiinnostuneita siitä mitä osaat ja mitä olet saanut aikaiseksi kuin mikä tutkinto sinulla on.

Tällä hetkellä Suomessa taitaa olla semmoinen tilanne että yliopistioissa ja korkeakouluissa on oppilaspaikkoja about 70%:lle ikäluokasta joten ei kaikkien akateemisten tutkintojen taso voi joka paikassa hirveän korkea olla kun sisää pitää ottaa porukkaa gaussin käyrän vasemmalta puolelta ja niillekin pitää antaa mahdollisuus valmistua. Yliopistojen rahoitus kun käsittääkseni korreloi suoritettujen tutkintojen määrään.

Tekniikan tohtoriksi väitellyt kollegani totesi aikanaan varjokronkassa ettei tämä tohtorointi niin kummallista ole, nykyään korkeakouluista tulee tekniikan tohtoreita enemmän kuin 70-luvulla diplomi-insinöörejä.

[salaryman]

Itse on tullut opittua erittäin paljon työelämässä, mutta kyllä silti joskus korpeaa se että oma teknologiaosaaminen on hieman vaillinaista.

Työelämä on nykyään jatkuvaa opiskelua varsinin jos duunaa teknologian saralla. Kaikilla menee säännöllisesti sormi suuhun uusien juttujen kanssa ja joutuu etenemään tyvestä puuhun. Semmoista gurua ei olekaan joka ei tähän itse törmäisi.

[sonswan]

elämässä palkintojen jako muistuttaa enemmän arvontaa kuin kilpailua.

Monessa tilanteessa kyllä, mutta toisaalta tuollaisia heittoja kuulee liikaa nimenomaan niiden suusta, joita ei omasta mielestään ole oikeudenmukaisesti palkittu raadannastaan/kiltteydestään/hengittämisestään/etc.

Vaihtoehtoiset keinot päästä tavoitteisiin nähdään lähestulkoon huijauksena tai pelkkänä hyvänä tuurina, vaikka kyse voi olla yksinkertaisesti taidosta nähdä metsä puilta tai tulkita muita paremmin talouden sekä yhteiskunnan virtoja. Tai uskalluksesta tehdä toisin kuin muut silloin, kun katsoo sen palvelevan omia tavoitteita.

Laitan nyt vähän saman asian toistoa, mutta eri lailla muotoiltuna.

Ronin tekstistä on helppo olla samaa mieltä, mutta samalla on myös hyvä muistaa kääntöpuoli, eli miten helppoa on olla jälkiviisas. Jälkeenpäin on helppo perustella että oma menestys johtuu kokonaan erinomaisista valinnoista ja vastoinkäymiset taas ovat vain huonoa tuuria. Esimerkiksi tällä hetkellä jotkut ovat varmasti sitä mieltä että Nokia nousee takaisin loistoon kun taas toiset sitä mieltä että konkurssiin mennään (näin kärjistetysti). Aika taas näyttää kumpi joukko pääsee kehumaan omilla ennustuskyvyillään. Juju lienee siinä että pystyy keskimääräistä useammin olemaan oikeassa.

[moonshine]

Ja sehän menee nimenomaan niin päin, että menestys on omaa ansiota ja pettymykset olosuhteiden syytä.