[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Putthison on laatinut oman listansa tärkeimmistä räätälöityjen miestenvaatteiden luojista:

http://www.complex.com/style/2012/11/the-50-greatest-menswear-brands-of-all-time/

Minkälaisia ajatuksia lista herättää?

Kasa ihan perustellusti sisällytettyjä merkkejä epämääräisessä järjestyksessä. Osan listalla olo varmasti aiheuttaa kiukutusta kuten monen puuttuminenkin. Eipä näistä listoista juuri ole kuin juurikin keskustelun herättäjiksi.

Sen koommin katsomatta samaa tasoa jonkun top100 jalkapalloilijat tai top10 Keravan kundit kanssa. Ts. tiettyjen kriteerien täytyttyä kuka tahansa voi tehdä oman listansa.

Hämmästelisin jos tällainen jaksaa jotain keskustelua edes kauheasti herättää, saati jos jotakuta jonkin merkin puuttuminen tai mukanaolo varsinaisesti kiukuttaisi niin olisi varmaan aika viheltää vaateharrastus vähäksi aikaa poikki.

^ Jep.

Harvinaisen aivokuollut muuten toi saitti jolle lista on tehty. Listoja piisaa - "25 reasons why streetwear is still revelant". Löytyy mm. seuraava jalokivi...

"Streetwear is part of counter-culture. And we like it that way. Fuck you if you think otherwise."

zzzzzzzzzz... ei kai kukaan voi olla vuonna 2012 niin pihalla, että pitää designer-t-paitoja ja 70 euron pipoja jonain helvetin vastakulttuurin muotona.

^'Muotitoimittajat'

Jep, en ole koskaan oikein tajunnut tällaisten listtojen ideaa. Aina jossain Rolling Stone -lehden saitilla joku väsynyt rokkipappa kokoaa tasaisisn väliajoin jonkun '100 Albums you must hear before you die' -listan jossa on aina ne samat Piitlekset ja Zeppelin IV:t ja sitten jotain boring as fuck Jackson Brownea, ja armosta aina mukaan pääsee yks jazzlevy (yleensä Kind of Blue) ja joku soulkiekko (jotain Stevie Wonderia tms) ja Jamaikalta se iän ikuinen Bob Marley. Väsynyttä.

Tai jotkut kirjalistat - miksi pitäisi lukea joku Sota ja rauha tai Vanhus ja meri ja nukahtaa nojatuoliin vartin välein, jos ei kerran kiinnosta.

Jokaisen älyllisesti valistuneen ja kriittisen ajattelijan on syytä äkkiä tyrmätä tällaiset listat mitä moninaisin perustein. Minä kun en ko. väestöryhmiin kuulu, luen mielelläni ja hyvällä lukuhalulla listoja aiheesta "top 10 Brunello di Montalcinos of 2006" tai katson youtubesta "top 10 goals of last season".

Mutta listoista, luen niitä kahdesta syystä:

1. Ne voivat olla viihdyttäviä
2. Niistä voi saada ideoita

(jälkimmäinen toki olettaen, etten ole jo kaikennähnyt ja -kokenut jollain kiinnostukseni saralla, ja omaa aikaa ja resursseja itse omin päin penkoen ja kaiken tietämisen arvoisen jo tiennyt).

Ja tämähän ei tarkoita etteikö eri mieltä näiden listojen kanssa voi olla, päinvastoin! Joskus ne ovat jopa tyhmiä, joskus taasen täysin briljantteja inspiraation lähteitä. Riippuu tekijästä ja kontekstista.

Tämä 50 greatest menswear brands oli laadittu selkeästi Jake Nyman -henkisesti pidemmän aikavälin vaikutteisuudesta ja aloittelevalle made in America -vintagefanille, kuten minä, ihan viihdyttävä listaus.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Tämähän on turha listaus, mutta valmistajien lyhyissä kuvauksissa on kiinnostavia infopätkiä meille nuoremmille: enpä aiemmin tiennyt juuri Piäär Cardinin keksineen, kuinka ulkomaisen sedän korean nimen lätkällä voi myydä melkein mitä tahansa. Tämän ei kuitenkaan pitäisi tuoda sijoitusta lähelläkään kärkikymmenikköä.

"top 10 goals of last season".

No totta, nuo listat on aina relevantteja. (Enkä ole nyt ironinen)

Mitä, kiinnostavatko brändit herrasmiehiä? Jos räätälini haluaisi lisätä logonsa minulle tekemiensä tuulipukujen takkien rinnuksiin voisi pitkällinen yhteistyömme joutua kriisiin. Moni kelvollinen vaatevalmistaja pilaa tuotteensa brändäämällä ne logolla. Se käy kyllä, jos valmistaja tekee kanssani sopimuksen mainostamisesta.

Brändit ovat teineille, eivät aikuisille.

Luulenpa että tuo menswear brands -otsakkeen sana brands ei tarkoita brändiä siten kuin trollaajaksi epäilemäni tuulipuvullinen mimimerkki sen tarkoittaa, vaan valmistajaa historiallisen vaikuttajan roolissa. Toinen tapa nähdä brändi on kliseinen toteamus siitä, että brändi on ikään kuin lupaus jostain (oli se sitten yberlaatua, hyvää hintalaatu-suhdetta, tms.). Brändillä ja logolla ei ole mitään yhteyttä toisiinsa.

En ole aivan varma mikä on trollaaja, käsittääkseni jonkinlainen nettihäirikkö, vai mitä? En ole sellainen.

Olen vain allerginen brändeille, tai brändäykselle. Brändihän tarkoittaa tuotemerkkiä. Miellän brändin siten, että valmistaja saa tuotteelleen lisäarvoa luomalla vahvan brändin eli meilikuvan. Ruotsalaisethan ovat mestareita luomaan brändejä, esim Gant, Boomerang ja Lexington ovat luoneet mielikuvan yhteydestä USA:n itärannikon yliopistoihin. Brändi on yleensä sidottu hyvin vahvasti logoon.

Kun puhutaan suurimmista brändeistä, ymmärrän asian niin, että puhutaan tuotemerkeistä jotka ovat haluttuja (ja tuovat siten lisäarvoa valmistajille). Minua häiritsee se, että ostaessani vahvan brändin tuotteen, maksan enemmän tuotteen markkinointikuluista (ja pahimmassa tapauksessa mainostan tuotetta rintapielessäni) kuin valmistuskuluista.

Jos siis halutaan puhua hyvistä vaatevalmistajista, voisi mielestäni puhua valmistajasta, ei brändistä. Minulla menee paljon energiaa siihen, että etsin asiallisia vaatteita, joissa ei ole logoa rintapielessä tai joita ostaessani en epäile maksavani törkeästi liikaa tuotemerkkiin liittyvien markkinointikustannusten vuoksi.

Erityisen häiritsevää tämä on kelloissa, mutta se onkin sitten jo aivan toinen juttu...

Ja nimenomaan niillä brändeillä tuodaan sitä fiilistä myös niihin vaatteisiin, joita halutaan ostaa. Tästähän ChuckBass postasi osuvasti aiemmin.

Juu, Gantin historia on minulle tuttu. Pidän sitä loistavana esimerkkinä ruotsalaisten taidosta luoda brändejä.

Brändääminen on hieno taito, usein se helpottaa kuluttajan valintaa. Vaatteissa en sitä vain erityisemmin arvosta, enkä kelloissa.

Wikipediassa on mielenkiintoinen artikkeli brändäämisestä http://en.wikipedia.org/wiki/Brand.

En tunne semantiikkaa tarkemmin, mutta ymmärrän brändin niin, että se luo vahvan brändin omistajavalle valmistajalle lisäarvoa.

Warren Buffett, Coca Colan suuromistaja, on ihmetellyt miten paljon rahaa voi tehdä myymällä sokerivettä kun on vahva brändi. Juon usein cokista ja mielelläni, tässä yhteydessä brändi ei minua häiritse.

Mutta se, että maksan vietnamissa tehdystä paidasta, jossa on ruotsalaisen brändin logo ylimääräistä, häiritsee minua. Ilmeisesti olen vain homo oeconomicus.

Interbrandin 100 arvokkaimman lista: http://www.interbrand.com/en/best-global-brands/2012/Best-Global-Brands-2012.aspx

Coca-Colan ykkössija alkaa olla uhattuna. Arvokkain vaatebrändi ilmeisesti H&M.

Oli listasta tai sen järjestyksestä mitä mieltä tahansa, kokosin kaikki yhteen tiedostoon lukemisen helpottamiseksi.