Dan-D toi esille tärkeän pointin. Olen itsekin elänyt vuosia tilanteessa, jossa palkka on hyvää keskitasoa ja työ on ns. siistiä sisätyötä. Vastapainona on ollut kuitenkin se, että varsinaisia työaikoja ei ole ollut vaan työt tehdään kun niiden aika on. Jos on vastuuta, niin se myös kannetaan. Ja kun verkostoitumisesta puhutaan, niin tottahan toki edistän asioitani kaiken aikaa - myös vapaa-ajallani. Kukapa näin ei tekisi, itse teen sitä toki ehkä tietoisemmin kuin joku toinen. Käyntikortteja kun on helppo kuljettaa mukana.
Silti mun leiviskäni on kevyt, sillä lähes kaikki tuntemani ns. merkittävässä positiossa olevat henkilöt ovat ns. aina saatavilla ja töitä ajattelee koko ajan. Siksi he lähtevät jonnekin kauas lomalle, jotta oikeasti pääsevät töitä pakoon. Liekö sitten poikkeuksellista, mutta aika moni heistä pohtii koko ajan sitä miten töissä olisi hyvä olla, joten eivät he ole mustavalkoisesti ajatellen riistäjäkapitalisteja. Ei se vaan toimi enää samaan malliin kuin ehkä joskus.
Vastuunkantamisesta maksetaan, ei niitä muuten kukaan kantaisi.