Olen hoitanut omat raha- työ- ja verkostoitumisasiat aina enemmän tai vähemmän huonosti ts. jos olisin ollut ahkerampi/ahneempi/säästäväisempi, uralla kunnianhimoisempi ja jaksanut yrittää hengata enemmän nk. oikeiden tyyppien kanssa, saunoa, pelata golfia, liittyä kauppakamareihin, hankkia talo 'oikealta asuinalueelta' jne. olisin avan varmasti menestynyt (taloudellisesti) paremmin kuin nyt olen. Mutta kun nuo asiat eivät saatana vieköön ole voineet vähempää kiinostaa. Minulle on aina ollut tärkempää (oikeasti) hyvät kaverit, musajutut, tehdä elämässä niinkuin itseä huvittaa ja mennä minne nenä näyttää, toki niin etteivät muut kärsi meikäläisen päähänpistoista. Näitä rättiasioita kenties lukuun ottamatta - ja rätit ja lumputkin kiinnostavat minua siksi että pidän vaikkapa hyvännäköisistä ja hyvistä kengistä jne eivätkä siksi että haluaisin näyttää kuuluvani johonkin vit... kerhoon - nk. maallisen menestyksen merkit eivät kiinnosta hevon paskaa. En ole kateellinen kenenkään Porschesta, Audi aa kutosesta tairolex-kellosta. Semmoiset eivät yksinkertaisesti kiinnosta koiran paskan koostumuksen vertaa. Minulle täysin yhdentekevää materiaa siinä missä Alepan muovikassi. Joillekin ei ilmeisesti mene kaaliin se, että ihan kaikkia ei nk. menestys tai mammona kiinnosta eikä silti tarvitse olla blossia sauhuttava likainen hippi. Annan toisten mä talletella jii vit... än ee.
Toki pitää myöntää että jostain Barbarossan Lantikasta olen helvetin kateellinen. Mutta en mä silti sitä puukolla mene naarmuttamaan. Sen sijaan koetan kikkailla sen verran rahaa säästöön että saisin hankittua samanlaisen joskus. Time is on my side.
Hyvävelikulttuurille näytän persettä btw.