Kiitos vinkeistä. Taidanpa hommata tuollaiset King kivet.

Tällä hetkellä käytössä on timantti- ja teräspuikon lisäksi nelitahoinen eri karkeuksilla varustettu "juustohöylätimantti". Sillä olen morapuukkoja ja kiveen lyötyjä kirveitä teroitellut ihan menestyksekkäästi todella kurjasta kunnosta. Sillä saan varmasti terän muodon haettua jatkossakin. Kaipaan kuitenkin lähes kiillotettua terävyyttä, ja uskon pääseväni noiden kivien kanssa vähän lähemmäs. Kypsää tomaattia olen leikannut ihan vaivattomasti, vaikkakaan en ihan niin hienosti kuin tuossa videossa.

Veitsinä minua ovat palvelleet jo kohta 15 vuotta hienosti Wüsthof Dreizack Grand Prix kokki- ja juuresveitsi. Leipäveitsenä on joku Fiskarsin sahalaitaveitsi, mutta muuten en ole kaivannut mitään kummempaa.
Kummatkin ovat saaneet maistaa verta, kun sohaisin hiljattain pienenkin veitsen sormeeni. Tylsä veitsihän on kaikkein pahin, joten ehkä kunnon teroitus auttaa.

Karkeammat vesikivet kuluvat kouruiksi tosi nopeasti. Itse käytän DMT:n karkeaa timanttikovasinta silloin, kun tarttee poistaa vähän enempi terästä.

Tämä on totta. Kivet kannattaa suoristaa ajoissa hankaamalla niitä vastakkain.

Hain oman 400-kiveni tänään Matkahuollosta. Pääsin eroon kiusallisista lohkeamista vähän pienemmällä vaivalla.

Yaxell japanilainen kokkiveitsi tuli taloon. Nyt pääsee kokeilemaan sellaisen teroittamista.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Tänään se tuli todistettua: ankanrasva saa miltei minkä tahansa ruoan maistumaan loistavalta. Se on mannaa, nektaria ja ambrosiaa yhdessä öljyisessä muodossa. Mikään varsinainen salaisuus tämä ei ole, mutta eipä tuota ankanlihaa kovin yleisesti Suomessa tarjota ja harvasta paikasta saa pakastamatonta Aku Ankkaa lautaselleen.

Tänään se tuli todistettua: ankanrasva saa miltei minkä tahansa ruoan maistumaan loistavalta. Se on mannaa, nektaria ja ambrosiaa yhdessä öljyisessä muodossa. Mikään varsinainen salaisuus tämä ei ole, mutta eipä tuota ankanlihaa kovin yleisesti Suomessa tarjota ja harvasta paikasta saa pakastamatonta Aku Ankkaa lautaselleen.

Mistä tuota saa? Oletan, että myydään säilykkeinä ja useaan kertaan olen sitä etsiskellyt, mutta eipä ole tullut vastaan.

Stockalla, ja on ollut toista merkkiä cittarissakin

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Theodore, kunnon rintafileessä tulee mukana aimo kimpale läskiä. Kaadat vaan sen talteen pannulta tai leikkaat irti ennen paistoa.

Mahtaakohan Suomesta löytyä semmoista ankanrintaa joka ei olisi jossain ketjun vaiheessa käynyt pakkasessa? Pakastettuja on tullut aina satunnaisesti poimittua matkaan saksalaisesta ruokakaupasta eikä sekään ole hassumpaa mutta joskus tekisi mieli kokeilla tuoreempaa.

En tiedä noista säilykkeistä onko ne olleet pakkasessa, toisaalta miksi olisivat.

Parhaat liharaaka-aineet saa kyllä mielestäni tuolta maaston puolelta haulikon tai kiväärin ja myös jousen sekä virvelin kanssa, mutta se ei ole mahdollista kuin osan vuodesta, joten joskus joutuu ihan tuolta kaupan puolelta hakemaan. Ankkasäilykkeeseen en ole kyllä muistaakseni ainakaan täällä Jyväskylässä perusmarketeissa törmännyt, Mestarin Herkusta saattaisi löytyä jos jostakin. Ankkaa tuli kyllä Teneriffalla syötyä pariinkin otteeseen niin paikallisittain kuin Pekingin malliin kiinalaisessa ravintolassa, hyvää oli.

Mutta, joka tapauksessa huomasin täällä olevan ruoanlaitolle omistetun ketjun, joten kaippa tämän yksinkertaisen ja edullisen (mutta maukkaan) reseptin voi täälläkin jakaa, kun kerran en vastaavaa huomannut täällä:


Paketti lenkkimakkaraa, mieluiten ns. "Kunnon lenkkiä".
Purkki yrttimaustettua ruokakermaa, voi vaihtaa maun mukaan.
Juustoraastetta, noin 1dl, parmesaaniraaste toimii mainiosti.
Mausteeksi suolaa, musta- ja valkopippuria, persiljaa sekä timjamia.
Juustoa kuorrutukseen.


Poista kuoret makkarasta ja viipaloi se noin sentin viipaleiksi. Laita kerma, mausteet ja juustoraaste kulhoon. Sekoita esim. sauvasekoittimella, jotta kerma paksuuntuu/kuohkeutuu hieman, ja raaste saadaan hienommaksi. Lisää makkaraviipaleet pieneen voideltuun uunivuokaan, ja kaada seos tasaisesti päälle. Lisää juustoraastetta kuorrutteeksi maun mukaan, esim. mozzarellaraaste antaa mukavan säväyksen tavallisen edamraasteen kanssa. Myös sinihomejuusto toimii.

Nakkaa vuoka uuniin keskitasolle noin 175- asteeseen noin 15-20 minuutiksi, kunnes pinnalla oleva juusto näyttää hyvältä.

Tarjoile keitettyjen perunoiden tai tillimaustetun perunamuussin kanssa. Ruokajuoman pähkäilyn jätän kokeilijan tehtäväksi.

Olisiko raadilla suositusta paistinpannuksi? Nykyinen valurautapannu on niin hapero, että siitä menee öljyä läpi. Ja pohja on muutenkin kumman naarmuinen, vaikka olen koittanut hioa sitä kivellä.

DeBuyer hiiliteräspannu, vaikkapa Eiringiltä. Sain saman suosituksen täältä ja ei voi olla kuin tyytyväinen.

^tuossa.

Rasvapolton ja pinnan kanssa täytyy tulla tutuiksi, mutta kun pinnan saa aikaan niin vietävän hyvä.

Johtaa lämpöä mahtavasti.

Juuri näin, DeBuyerin pannut on parhautta ja ei ole mikään hifistelyhintainenkaan.

Juuri näin, DeBuyerin pannut on parhautta ja ei ole mikään hifistelyhintainenkaan.

Okei okei, uskotaan. Onko eri malleissa mitään käytännön eroa?