Olen ostamassa pataa ja Sarpanevat houkuttelevat - erityisesti puukahvallinen kolmen litran pata. Jollakulla foorumin kotikokilla on näistä varmasti kokemusta, joten sanokaapa loppuuko kolmelitraisesta tila kesken vähänkin isompaa annosta tehdessä?

Olen ostamassa pataa ja Sarpanevat houkuttelevat - erityisesti puukahvallinen kolmen litran pata. Jollakulla foorumin kotikokilla on näistä varmasti kokemusta, joten sanokaapa loppuuko kolmelitraisesta tila kesken vähänkin isompaa annosta tehdessä?

Meikäläiselle tuo on riittänyt hyvin, toki jos jättikokoisia annoksia tekee niin kolme litraa ei riitä.

Sarpanevan padan ongelma on omassa käytössä ollut emalipinta. En oikein ymmärrä miksi siihen semmoinen on pitänyt laittaa, koska tuon jälkeen pata ei sovellu ruskistamiseen eikä sitä saisi käyttää tyhjänä. Ensimmäinen tekee pataruokien tekemisestä ärsyttävää, kun esim. lihat pitää ruskistaa muualla ja kikkailla maut sitten pannuun erikseen. Jälkimmäinen taas estää leipien paistamisen, kun pata pitäisi kuumentaa etukäteen - tai siis ainakin suositusten mukaan. Lisäksi emalipinta estää metallisten välineiden käytön.

Jos nyt tekisin uuden valinnan, ottaisin täysvalurautaisen padan ja hoitaisin sen kunnolla. Olisi taatusti omassa käytössä monipuolisempi ja pitkäikäisempi (käytännössä ikuinen).

^ Hyvä huomio. En tajunnutkaan, että emalipinta estää tyhjänä kuumentamisen. Se on kyllä iso miinus.

Mistähän mahtaisi saada emaloimattomia valurautapatoja? Netissä myytävistä kaikki tuntuvat olevan emaloituja.

^ Hyvä huomio. En tajunnutkaan, että emalipinta estää tyhjänä kuumentamisen. Se on kyllä iso miinus.

Mistähän mahtaisi saada emaloimattomia valurautapatoja? Netissä myytävistä kaikki tuntuvat olevan emaloituja.

Vintage Design Gardenissa Jätkäsaaressa Helsingissä oli vielä viikonloppuna yksi emaloimaton vanha Sarpaneva myynnissä. Hintaa en muista.

^ Tampereella asuvana ei ole mahdollisuutta käydä katsomassa, joten pitänee tyytyä muihin vaihtoehtoihin.

Sain hakusanat kuntoon ja nyt alkoi emaloimattomia löytyä. Skeppshultin patoihin voisi käydä tutustumassa, koska niitä ilmeisesti tästä kaupungista saa.

Minulla on le creusetin emaloitu ovaalin mallinen pata. En käsitä miksi olette sitä mieltä ettei emaloidulla voi ruskistaa. Ainakin creusetilla onnistuu ihan hyvin. Lisäksi minulla on creusetin valurautainen paistinpannu, jossa on emaloitu ulkopinta, mutta paistopintaa ei. Näillä pärjää maailman tappiin saakka ja voi vielä perinnöksi jättää. Suosittelen lämpimästi.

http://eiring.fi/shop/index.php/paistinpannut/padat.html

^ Hetkinen, mitäs nämä Emile Henryt -padat ovat?

"Korkeateknologinen" ei kuulosta hyvältä, mutta kuvauksen perusteella en keksi tuosta huonoja puolia.

En tunne yhtään Eiringin myymää patamerkkiä eikä ole niistä kokemusta, mutta... Minulla on kaksi pataa, keramiikkaa, ja hyvin toimivat.  Tosin ne ovatkin ihan tavallisia eikä korkeateknologisia.   Keraamisia kuitenkin, toinen on kai kotimainen, toisesta en osaa sanoa.  Pohjasta ei enää erota tekijää.  Kaipa nuokin kestävät ja toimivat jos ei satu lattialle pudottamaan.
edit: pienempi pata oli Arabian Liekki sarjaa, toisesta ei tosiaan saa enää mitään selvää merkistä.  Makuasia, mutta kaihdan pinnoitteita, joko rautaa/terästä tai keramiikkaa, mutta ei pinnoitteita.

Pizzateräs muuntui nyt tandooriksi.

Butter chicken ja garlic naan.

^Maukkaalta näyttää

Katso nyt Tommi näitä ja mieti uudelleen.


 


 

Mistähän mahtaisi saada emaloimattomia valurautapatoja? Netissä myytävistä kaikki tuntuvat olevan emaloituja.

Rouva osti viime keväänä tylsästi ihan vaan Prismasta. Merkkiä tai logoa siinä ei ole, mutta pohjassa lukee made in France. Ei sillä prestiisi-pisteitä kerätä, mutta hyvin on toiminut käytössä. Semmoinen matala ja leveä malli, jotta mahtuu hyvin leivinuunin luukusta sisään ja ulos.

Katso nyt Tommi näitä ja mieti uudelleen.
[spoiler]

 


 


[/spoiler]

Ei noiden ulkonäkö mikään erityisen puhutteleva ole.

Minulla on le creusetin emaloitu ovaalin mallinen pata. En käsitä miksi olette sitä mieltä ettei emaloidulla voi ruskistaa. Ainakin creusetilla onnistuu ihan hyvin. Lisäksi minulla on creusetin valurautainen paistinpannu, jossa on emaloitu ulkopinta, mutta paistopintaa ei. Näillä pärjää maailman tappiin saakka ja voi vielä perinnöksi jättää. Suosittelen lämpimästi.

Yhteiseksi joululahjaksi vaimon kanssa tuli myös ostettua tuo Creusetin ovaalin muotoinen pata (kuvassa keskellä). Parin viikonlopun kokeilujen perusteella ihan sama fiilis - ruskistaa voi helposti ja putsaus sen jälkeen sujui aika vaivatta.