Klassinen pukeutuminen ja muoti

[i v y m a n]

Vielä pari lisähuomiota.

Bespoke-vaatteiden hehkuttamisesta:
Bespoke-vaatteiden hehkuttamisen voi alkaa siinä vaiheessa, kun niistä on itsellä aitoa ja pitkällistä kokemusta. Toisin sanoen: vaikkapa jokin ebaysta huudettu Gieves&Hawkes-puku ei oikein kvalifioidu enää aitoon bespoke-kategoriaan, koska se on käytetty ja jonkun muun kuin omien mittojen mukaan tehty. Tällöin se rinnastuu tuotteena mihin tahansa muuhun hyvin tehtyyn valmisvaatteeseen. Ainakin mtop-ketjun perusteella varsin harva pukeutuu säännöllisesti (ja omistaa useita) itselle tehtyihin mittapukuihin ja irtotakkeihin. Kenties barcelona on yksi niitä harvoja, jollei ainoa, joka näin toimii, jollen aivan väärässä ole?

Palautteen antamisesta ja sen kestämisestä:
Tätä on jankattu foorumilla iät ja ajat. Toisilla on palautteen antamiseen hieman rankemmat metodit kuin toisilla. Jotkut kirjoittavat rakentavasti, toiset eivät, se on luonne- ja temperamenttikysymys. Mikäli laittaa kuviaan mtop-ketjuun, voi, ja pitää varautua rankkaankin palautteeseen. Tämä on kuitenkin Internet - vaikkakin 'herrasmiesten' (sana sitaateissa varsin tarkoituksella) keskustelufoorumi - so deal with it.

Mitä tulee kritiikin antamisen oikeuteen. Edelleen: tämä on vapaa maa, ja jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä, vaikka ei olisi koskaan laittanut eikä koskaan laittaisi kuviaan mtop-ketjuun. Oman 'osaamisen' todistamisen vaatiminen on absurdi: tuskin aikansa klassisen musiikin kärkikriitikko Seppo Heikinhemokaan mikään erityisen virtuoosimainen viuluviikari oli. Ja mies oli nimen omaan tunnettu viiltävästä palautteestaan.

[vapa]

... laatu on subjektiivinen käsite, kukin kokee laadun omalla tavallaan.

Muutenkin oikeasti hyvä kirjoitus.

[Suits]

ivyman asiakirjoitus, ja hienoa huomata, ettei kaikki ole niin jämähtäneitä. Tietty porukka vaikuttaa suhtautuvan halveksuen asioihin, joita ei ymmärrä, eikä halua ymmärtää. Uskotellaan esim. jonkin Brunello Cucinellin, Jil Sanderin, Lanvin ja monien muiden muotibisneksessä vaikuttavien valmistavan laadullisesti ja/tai tyylillisesti kertakäyttöistä rättiä, joka ei kestä vuosikymmenten käyttöä samalla tavalla kuin vaikkapa John Smedley. Osin tässä varmasti ollaankin oikeassa, mutta laatu ei ole missään tapauksessa huonoa ja se näkyy hintatasossa. Usein näillä muotifirmoilla on pitkät perinteet, laatuseurantasysteemit ja valtavasti kokemusta. En myöskään pidä siitä, että halveksutaan edelläkävijöitä, jotka ovat vaikuttamassa siihen, mistä tulee klassikko sekä mikä pysyy ja mikä ei. Kaikki vain yksinkertaisesti eivät halua pukeutua saman muotin mukaisesti tuttuun ja turvalliseen.

[Jussi]

Myös klassisesti voi pukeutua muuhun kuin "tuttuun ja turvalliseen". Toisaalta, totesin jo aiemmin, että muodista voi ajan kanssa suodattua joitakin juttuja klassikoiksi.

Tosin, klassisesta tyylistä voi, kuitenkin, poimia käytännössä mihin tahansa muotivirtaustilanteeseen sopivia kokonaisuuksia. Klassisuus ei siis tarkoita jämähtäneisyyttä, päinvastoin. Se kuitenkin tarkoittaa ajattomuutta (myös soveltuvuudessaan). Myös sitä, että lopputulos on brändiä tai nimeä tärkeämpää.

Klassistahan on myös käyttäjien sekoilu. Se kuitenkin on yleensä nimenomaan käyttäjälähtöistä (ja vaikkapa vaatturille speksattua), ei ulkoa saneltua (kuten muodissa).

[Suits]

Pidän lähtökohtaisesti vahvaa jaottelua klassisen pukeutumisen ja muodin välillä jo itsessään täysin naurettavana asiana. Muoti vain yksinkertaisesti vaikuttaa jokaiseen. Tällä Internetin aikakaudella se vaikuttaa entistä enemmän ja nopeammin. Kyse on lähinnä siitä, miten paljon se vaikuttaa ja miten nopeasti tai voimakkaasti vaikutteille altistuu. Vaatteista kiinnostuneet on erityisen alttiita muotimaailman vaikutteille.

Mistä muuten Jussi ostaa vaatteet, jotka ei ole muodin kiroukselle altistuneita? Koska meillä on oli vääntöä Burberry's Prorsumiin liittyen, kehottaisin tarkastamaan Prorsumin Fall 2012 -malliston. http://www.style.com/fashionshows/complete/slideshow/F2012MEN-BURBERRY/#slide=0 - onko tämä kaukana siitä ns. "timeless classics" pukeutumisesta?

[Jussi]

Vaatteista kiinnostuneet on erityisen alttiita muotimaailman vaikutteille.

Tämäkin toki riippuu henkilöstä.

Mistä muuten Jussi ostaa vaatteet, jotka ei ole muodin kiroukselle altistuneita?

Kaupoista ja tekijöiltä, teen myös itse. Lähtien siitä, että tiedän tarkasti jo ennen kauppojen selaamista, mitä haluan. En muista, milloin olisin tehnyt viimeksi heräteostoksen vaatepuolella. Paidat tehdään makuni mukaan. Tiedän itselleni sopivimmat siluetit, asustetyypit ja kankaat. Merkeille en anna painoarvoa - tarkastan laadun merkistä riippumatta (ja olen löytänyt hyvää ja huonoa jotakuinkin miltä tahansa tekijältä, hintatasosta riippumatta). Muokkaan käytännössä kaikkia ostamiani vaatekappaleita (pl. minulle tehdyt, joskus niitäkin).

Koska meillä on oli vääntöä Burberry's Prorsumiin liittyen, kehottaisin tarkastamaan Prorsumin Fall 2012 -malliston. http://www.style.com/fashionshows/complete/slideshow/F2012MEN-BURBERRY/#slide=0 - onko tämä kaukana siitä ns. "timeless classics" pukeutumisesta?

Muutama kiintoisa mukana, valtaosin toki erittäin fashion forward -meininkiä. Pakotettua, paljolti. Yksikään ei päätyisi vaatekaappiini.

[Tuukka]

Jaro on foorumin assa, monelta en noin pitkaa tekstia jaksaisi lukea, Jaron aina.

[Quijote]

Muoti oli alunperin sitä, että joku edelläkävijäherra keksi innovaation, jota muut alkoivat sitten matkimaan koska pitivät juttua siistinä. Näin on syntynyt hirmuinen kasa klassisia vaatetyyppejä ja -tyylejä. Vrt. nykymuoti/pintamuoti/muotitalomuoti, jolloin joku itseään tällaisena innovaattorina pidetty tyyppi palkataan keksimään jotain uutta, ja muotitalot sitten tuputtavat tätä kansalle. Jotkut seuraavat ja imitoivat näitä oikkuja välittämättä siitä, pitävätkö he edes itse niistä, vaan haluavat vain olla pinnalla. Järjestely on keinotekoinen ja aiheuttaa minussa inhon väristyksiä.

Muoti on parhaimmillaan ilmiönä joka lähtee pukeutujista itsestään, että poimitaan omaan tyyliin niitä juttuja joista oikeasti diggaillaan. Tuomitsen jos joku käyttää puuhelmiä ja tuplamunkkeja koska se on in, mutta hyväksyn jos tekevät niin koska kokevat sen itselleen luonnolliseksi.

[Co-re]

Prorsum on kyllä Burberryn todellinen rahat pois pappa betalar -kersoilta linja. Paljon on lainattu kaikesta klassisesta mutta sitten on vedetty joku piirre ihan överiksi tai lisätty jotain ns. jännää twistiä, joka tekee vaatteesta vähän vaikean ja ajan hampaalle alttiin. Mikäs siinä, jos haluaa trenssiinsä keltaisen nahkavuorin päällipuolelle kääntyvällä reunuksella tai korvauttaa nova checkin kauluksen alla alligaattorinnahalla mutta siitä saa maksaa itsensä kipeäksi, että saa vaatteen joka on parhaimmillaankin kompromissi.

[_ a m _]

jarolta erinomainen kirjoitus.

Ketju lukkoon ja kaikille muille bänniä.

[Dan-D]

Väitteeni on, että kaikki ovat muodille alttiita.  Kaikki eivät vain sisäistä sitä olevansa.

Jussinkin housut ovat näyttäneet olevan lähinn slim fit flat front -tyylisiä.  (Vai olenko väärässä?  Saatan olla, mutta tämä vaikutelma on tullut)  Tämähän on nyt muotia (ja ollut jo kohta 10 vuotta).  Onko siis sattumaa, että nyt muodissa sattuu olemaan juuri sinun juttusi, vai oletko tiedostamattomasti (tai tiedostaen) seurannut sittenkin muotia?

[Co-re]

Vai pitäisikö pukeutua pussimaisiin laskoshousuihin vaikka onkin tiukassa kunnossa vain tehdäkseen anti fashion statement?

[Jussi]

Väitteeni on, että kaikki ovat muodille alttiita.  Kaikki eivät vain sisäistä sitä olevansa.

Jussinkin housut ovat näyttäneet olevan lähinn slim fit flat front -tyylisiä.  (Vai olenko väärässä?  Saatan olla, mutta tämä vaikutelma on tullut)  Tämähän on nyt muotia (ja ollut jo kohta 10 vuotta).  Onko siis sattumaa, että nyt muodissa sattuu olemaan juuri sinun juttusi, vai oletko tiedostamattomasti (tai tiedostaen) seurannut sittenkin muotia?

Slim fit...ei. Minulla vain sattuu olemaan ~63-64cm paksut reidet, joten jotakuinkin mikä tahansa on minulle "slim fit". Flat front tulee siitä, että en juurikaan pidä mistään ylimääräisestä hörsöilystä (kuten laskoksista) vaatetuksessani. Lisäksi tuo tyyli on hyvin vanha - 50- ja 60-lukua, ivyä, brittiläistä pukutyyliä ja ylipäätään klassista miestentyyliä - joiden puitteisiin (eniten Ivyyn ja 60-luvun amer. tyyliin) menee myös lahjemitta, jota nykyisin kutsutaan italialaiseksi.

Omissa "säännöissäni" on, että vaatteiden pitää olla yksinkertaiset ja aika tavalla tyylinsä perusmääritteen mukaiset. Kehoani en korosta enkä piilota missään kohdassa, istuvuus on mukava ja sopiva. Takeissa on n. 8cm kauluskäänteet, housut ovat flat front, paidat ovat puhdaslinjaisia, solmiot ovat klassisia perusjuttuja. Asukokonaisuudessa on kuitenkin suotavaa olla yksi "räväyttävä" tekijä - oli se sitten keltaiset housut, taskuliina väripilkkuna tms. asia. Olen huomannut sen itselleni sopivaksi ja liiallisen konservatismin loitolla pitäväksi.

Tyyli on muodostunut ajan kanssa. Muutama vuosi sitten olin paljon räväkämpi. Sitten - näkemisen, miettimisen, lukemisen, kokeilun ja muun myötä - olen päätynyt nykyiseen. Klassisessa miestenpukeutumisessa on - myös sillä "50v-, 50v+" -säännöllä ajateltuna - huomattava valikoima, myös räväyttelyyn. Muodin sijaan luotan omaan silmääni hyvin vahvasti.

Kaiken turhan hylkääminen ja sekä väri- että tekstuurikontrastien huomioiminen ovat ytimessä. Tuolta pohjalta leikkaukset ja materiaalit saavat olla patavanhoillisiakin ilman, että vaatekokonaisuudella on mitään vaaraa näyttää tylsältä.


Pittipuolellakin näkee muuten vaatteissa enemmän aivan klassista miestenkamaa kuin pintamuotia catwalkeilta. Ainakin kuvissa. Kontrastit ovat radikaaleja. Kengissä ja hiluasusteissa revitellään sitten enemmän sekopääpuolelle.