Mielestäni herrasmiehen ominaisuuksiin kuuluu kyky juoda suuria määriä ilman, että se näkyy. Tai itseasiassa paremmin sanottuna; herrasmiehen ei tule esiintyä räkä poskella, skraga löysällä ja epämääräistä ölinää pitäen "Onks tääl jokerifaneja!?!? AAARGHH!". Mieluummin vaikka spaarailee sitä yhtä paukkua maailman tappiin, jos pönttö ei kestä. Mikään ei ole rasittavampaa kutsuilla kuin ihminen joka juo lasinsa kertahuikalla ja sitten pyörii kädet taskuissa virnuillen kuin idiootti ja antaen kaikenlaisia selityksiä aikaisesta herätyksestä tai autolla ajamisesta.
Noin. Minusta humala saa kyllä näkyä, mutta sen pitää olla
hilpeä humala, joka tuo ulkopuolisillekin sellaisen vaikutelman, että "oho, tuolla porukallapa on hauskaa". Ei siis ölinöitä, tappeluita tms. jurpoiluja (joille toki joskus on paikkansa, mutta ei hilpeän humalan iltoina).
Humalan siis on hyvä sekä näyttää että tuntua hyvältä.
Toisessa laidassa on sitten taiteellinen murjotuspäihtymys. Tämäkään ei räiskähtele ulospäin ja tuo vaikutelman sopivasta dekadenssista ja maailman raskaudesta. Kuuluu asiaan hilpeää versiota harvemmin.
Absolutistit ovat kivoja vain ilman holier-than-thou -asennetta. Tunnen pari kivaa, mutta myös helvetillisen roipan niitä tekopyhiä välihikiä.