Olen tykännyt käyttää Sony-Erkin puhelimia reilun viiden vuoden ajan. Välissä yksi hairahdus Nokian S60-maailmaan.
Tärkeimmät kriteerit ovat näppäinten tuntuma, käyttöliittymän nopeus ja kuuloketta varten bluetooth-tuki. Ensimmäinen ehdoista rajaa aika monta luuria pois: nappula ei saa olla liian pieni, kova, pehmeä, äänekäs tai muutenkaan ärsyttävä.
Toinen ehdoista rajaa varmaankin jokaisen näkemäni uuden nokialaisen pois kuvioista. Jähmeitä ovat. Ystäväni usein sanovat, että onhan heidän puhelimensa X ihan riittävän nopea, mutta ilmeet yleensä muuttuvat kun esittelen Sony-E:n kontaktilistaa, tekstiviestinlähetystä tai ihan mitä tahansa muuta toimintoa.
Jos puhelimessa on jonkinlainen nivel, se ei saa sanoa spröing tai klunks tai krniks. Appiukon E90 on tässä suhteessa kamalin tapaus mitä on tullut vastaan. Nivelöidyn puhelimen tulee napsahtaa toimintakuntoon samalla intensiteetillä kuin preussilaisen upseerin.
Nykyinen puhelin on halvin nuo ehdot täyttävä Sony-E. Sitä edeltävä oli kalliimpi Sony-E, jonka plumpsautin veneretkellä Suomenlahteen. Seuraava saattaisi olla jopa iPhone, jos sen kytkyttömänä jostain Italiasta saa.