Tarkoitukseni oli kuvailla asia niin, että tällaisen henkilön kyky arvostella jotakin on lähtökohtaisesti parempi, jos hän kykenee parempaan suoritukseen.
Vaatimus on vain mahdoton sellaisissa asioissa, joissa paremmuutta ei voida mitata yksiselitteisin mittarein.
Ismo Alanko arvostelemassa Hannu Lintua, joka arvostelee Jori Hulkkosta, joka arvostelee Pekka Kuusistoa... tai katutyylin katujeesuspukeutuja kommentoimassa 1920-luvussa pitäytyvää larppaajaa, joka sitten kommentoi 2010-luvun italopesaajaa...
Ainoastaan ivyman on sellainen renessanssinero, että saa arvostella kaikkea mahdollista.