kiteytettynä homma vaan menee niin että ruokavalio määrää rasvat ja treeni fysiikan.
Hyvin sanottu!
Juuri näin.
Lisäksi nuorena treenaamalla saatu fysiikka kantaa hyvin kauas ja treenittömät välit saavat olla hyvinkin pitkiä.
Urheilijoiden yleinen hoikkuus johtuu ihan siitä, että heille ei rasvasta ole hyötyä (ja muutenkin suhtautuminen kehoon on usein "temppelimäinen"). Vastakohtiakin löytyy - jos urheilulajissa on löysästäkin massasta etua, sitä kerätään. Esim. sumopainijat ja kuulantyöntäjät sekä kiekonheittäjät ovat näistä esimerkkeinä.
Omalla kohdalla taustanani on hyvin pitkä aktiivinen harjoituspohja, jonka seurauksena en nykyisin erityisemmin perusta treenaamisesta. Tunteja tulee enää n. 1 per päivä, sen päälle kävely hyötyliikuntana. Treenimäärä siis on käytännössä olematon. Aikoinani poistin monesta syystä kertyneitä kiloja vuoden aikana 40 - ja projekti alkoi yksinkertaisesti liikunnan minimoinnilla. Miinuskaloreilla liikkuminen ja palautuminen (sekä esim. vastustuskyvyn lasku) ovat sen verran hanurista, etten halunnut olla jatkuvasti sairaana.
Liikunnan etua painonhallinnassa liioitellaan yleisesti (ja tuo on myös ammattilaisten tiedossa). Treenitehot saavat olla valtavia ennen kuin tulee edes marginaalista hyötyä, lisäksi palautuminen ja treeniturvallisuuden ylläpito (kehon ollessa melkoisessa rasituksessa jo laihduttamisesta) ovat vaikeita.
Lihasmassaa ei laihduttaessa saa nostettua. Mittarit valehtelevat valtavasti ja eri tuloksia tulee eri operoijienkin käsissä niin paljon, ettei luotettavaa tulosta muutaman kilon näennäisistä lihasmassavaihteluista edes voi saada.