^^ ja ^ Juurikin noin.
Itselläni on käynyt niin, että ne pienet valinnat tulee tehtyä, kun on päässyt oikeaan rytmiin. Kävelen portaat ennemmin kuin menen hissillä, jätän santsaamatta ja sitä rataa. Mulle arkipäivän lounas on se, mistä voin helpoiten nipistää turhat rasvat ja hiilarit pois, eikä se ole harmittanut, sillä salaattia olen vetänyt (kanaa, tonnikalaa) vatsani täyteen. Se on vaan pikkuisen paremmin kuin se, että vetäisin vatsani täyteen pastaa tai muuta hiilaria. Tämä on minulle riittänyt.
Liikunta on ollut aina mukana, mutta ei siten että se olisi pääsyy. Se on ollut hyvä buusteri ja toiseksi olen vaan lisännyt tehoja niihin harvoihin treenikertoihin, eli tässä mielessä crossfitin filosofia on tullut mukaan. Normaalia kärryajeluita (10-kuinen poika kun on) en ole laskenut liikunnaksi, se on ennemminkin hermolepoa, koska syke ei sanottavasti nouse.
Se minkä unohdin sanoa on se, että mulle hyvä mittari suunnan pitämisessä on ollut vaaka. En harmittele satoja grammoja tai kiloja, vaan seuraan trendiä. Paino kun vaihtelee, niin sitä on helppo peilata sitä vasten, että mitäpä on tullut tänään tehtyä. Yksittäiset lipsahdukset eivät jää vaivaamaan, kun tiedän seuraavana päivänä tekeväni vähän paremman valinnan.
Vedin koko nuoruuteni kovalla harjoitusohjelmalla ja se leipiinnytti jossain vaiheessa, jonka takia kilpailu-ura loppui armeijan jälkeen. Tämä itselleni armollisempi ajatusmaailma on ollut avain siihen, että minulla on säilynyt tasainen into terveellisempään elämäntapaan ja -rytmiin. Sen verran voisin kehaista ystävääni
Niemisen Tuukkaa, sillä hän on mulle tämän ajatusmaailman vuosien saatossa eri yhteyksissä iskostanut. Vuosi sitten olin valmis muutokseen ja siitä se lähti.
Crossfitista sen verran, että se avasi minulle uuden maailman. Itsehän en ole koskaan ollut ns. sali-ihmisiä, vaan olen ennemmin juossut, hiihtänyt, pelannut ja tehnyt kuntopiiriä. Crossfitin kautta tutustuin mm. levytankoon ja kahvakuulaan, joilla olen sellaista pientä monipuolisuutta saanut niihin harvoihin treenikertoihin.
Dan-D:n kommenttia komppaan sen verran, että omalla kohdallani en ole koskaan nälkää nähnyt tämän elämäntapamuutoksen takia, syödä pitää jotta jaksaa.