Keikari > Kaunis elämä

Herrasmies ja fyysinen kunto

(1/127) > >>

AlecLewain:
Oikeastaan jo otsikointi tuottaa hitusen ongelmia. Tarkoituksenani on käsitellä fyysisen kunnon, vaatetuksen ja herrasmies-käsitteen yhteyttä.

Lähden liikkeelle väittämällä: "Nykyajan pahe on lisääntyvä ylipaino. Herrasmiehen tai keikarin tulee pitää huolta itsestään siten, ettei ylipainoa pääse kertymään."
Mielestäni fyysinen suorituskyky on hyve, joka tulee laskea herrasmiehen määritelmään. Maamme nuorison ja myö vanhemman väen kunto on laskenut jo vuosikymmeniä ja tulokset alkavat olla sen suhteen katastrofaalisia. Eräiden mittareiden mukaan suomalainen ei selviä edes kahdeksan tunnin työpäivästä vaan työpäivän pituuden tulisi olla 6h fyysisen kunnon puitteissa. Kunnon mukaisen rajan ylittäminen kerää fyysistä velkaa ja osaltaan aiheuttaa sairaspoissaoloja. Asiaa on tutkittu enemmänkin ja ohessa on EVAn raportti etenkin suomalaisten miesten kunnosta http://http://www.eva.fi/files/1986_miehet_kuntoon.pdf.
Kerran keikari on edelläkävijä pukeutumisessa, käytöstavoissa jne.,  tulisi hänen olla myös suunnannäyttäjä myös urheilullisuudessa.

Vähän taustoja itsestäni:
Lapsesta asti urheilua harrastaneena olin pitkään kunnossa ja viimeisinä opiskeluvuosina kunto pääsi vähän repsahtamaan ja sen myötä painokin nousi. En silti ollut ylipainoinen, mutta tiesin, että jotakin on tehtävä. Aloitin vuosi sitten kuntoilukamppanjan "huippukuntoon kolmekymppiseksi", jonka parissa tulnen viettämään loppuikäni. Pari vuotta on vielä tuohon omaan päämäärääni matkaa ja olen huomannut sekä työssä jaksamisen että oman elämisen laadun parantuneen. Ohessa on tullut kommentteja hoikentuneesta ulkomuodosta, mutta ne olen jättänyt omaan arvoonsa, sillä vietän aikaa  lenkkipolullaomaa hyvinvointiani varten. Omana tavoitteena on klassisen urheilullisen miesvartalon omaaminen ja sinne on vielä jonkun verran matkaa, mutta tavoitteita pitää olla.

Ville:
Yläaste tietokoneen äärellä, lukio myös ja nyt yliopisto-opiskelujen toisena vuonna huomaan olevani kasa luita. Hyvä kun keho pysyy kasassa nykyisten rauskalihasten avulla juuri ja juuri. Olen päättänyt aloittaa hölkkäämisen, sillä kaikki merkit osoittavat liikkumattomuuden olevan tappavaa. Ei evoluutio ole suunnannut ihmiskehoa istumaan tuntikausia vuosien ajan.

Alec: keikari-sanaa tulisi välttää, sillä konnotaatioiden puolesta se viittaa räikeän erottuvaan huikentelijaan. Foorumin puolen vuoden keskustelut ovat osoittaneet, ettei jäsenistössämme keikareita ole lainkaan. Mikäli sanaa haluaa hakea, valitsisin "herrasmiehen", tai edes herrasmiehen kuvaa kunnioittavan miehen. Viilaan pilkkua, mutta en tee sitä tullakseni suosituksi.

Mitä kuntoon tulee, uskon riittävän hyvä yleiskunnon olevan merkki itsekurista ja itsensä arvostamisesta. Nämä eivät ole huonoja ominaisuuksia kenessäkään.

Viitanen:
Ihan pienenä miehenä tuli liikuttua ja olin jopa nopeakin juoksemaan, mutta yläkoulu-luokio-akselilla tuli liikuttua todella vähän. Siitä huolimatta kykenin suorittamaan varusmiespalveluksen hyvin muiden mukana (jopa au-koulutus). Vähäisestä liikunnasta huolimatta olen aina ollut hoikka.
Mielestäni fyysinen suorituskyky ei ole itseisarvo nykyajan herrasmiehelle, riittää, että on terveen näköinen ja kulkee reippaasti selkä suorassa.

jda:

--- Lainaus käyttäjältä: "Viitanen" ---Mielestäni fyysinen suorituskyky ei ole itseisarvo nykyajan herrasmiehelle, riittää, että on terveen näköinen ja kulkee reippaasti selkä suorassa.
--- Lainaus päättyy ---

Itsekin olen ollut aina hoikka ja "terveen näköinen" mutta olen tästä hiukan eri mieltä.  Esim. pitkänä henkilönä jo pelkkä selkä suorassa kulkeminen (ryhti) vaatii säännöllistä lihashuoltoa ja liikuntaa. Olenkin enemmän AlecLewainin kanssa samoilla linjoilla siitä että fyysinen kunto/suorituskyky pitäisi olla osa nykyajan herrasmiehen niinkuin oikeastaan kenen tahansa muunkin määritelmää. Ja yhdyn myös Villen näkemykseen itsekurista, määrätietoisuudesta ja itsensä arvostamisesta.

En tarkoita fyysistä suorituskykyä nyt minään kuinka monta leukaa, punnerrusta, kiloa tai kilometriä taittuu, vaan enemmänkin sellaisena terveenä liikuntana ja oman kehonsa huoltamisena, joka pitää miehen menossa ja muodossa.

Vaikka olenkin aina ollut aika urheilullinen, myös minulla opiskeluvuosien aikana liikunta on joutunut välillä lapsipuolen asemaan. Syinä ovat olleet varmaan opiskelijaelämän muut houkutukset, epäsäännölliset rytmit ja välillä jopa rahan puute (vaikka eihän juokseminen mitään maksa...). Kahdesti olen opiskelujen välissä tehnyt puolikkaan vuoden töitä ja huomannut kuinka säännölliset ajat ja tulot helpottavat urheilua. Molempien kertojen aikana olen myös huomannut kuinka heikosti huonossa kunnossa pahimmillaan jaksaa ja kuinka paljon lisää energiaa ja hyvää oloa urheilu tuo. Nyt kun valmistuminen on enää viikoista kiinni ja työt nurkan takana, olen päättänyt jatkaa liikunnan viittoittamalla tiellä. Sen verran useita lajejakin on vuosien aikana tullut harrastettua, ettei se ainakaan vaihtoehdoista ole kiinni:D

Disclaimerina pakko kumminkin vielä todeta etten todellakaan koe että urheiluun ja kuntoiluun pitäisi suhtautua liian vakavasti vaan enemminkin nauttien. Pyrin nauttimaan elämästä täysillä kaikille sen osa-alueilla ja en urheiluintoilusta huolimatta ala varmastikaan laskemaan kulinarististen nautintojeni kalorimääriä tai sylkemään lasiin illanistujaisissa. Kaikki äärimmäisyys ja ryppyotsaisuus vaan minimoivat hauskuutta...

jda:
Vielä lisähuomatuksena kun tämä keskustelu oli "Kaunis elämä" kategorian alla: Onhan atleetti aina kotleettia kauniimpi ja ainakin enemmän klassisen mieskuvan mukainen:D

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu