Keikari > Kaunis elämä

Keikari-blogin elistismiä

(1/5) > >>

akorte:
Olen usean vuoden aikana lukenut erilaisia miesten tyyliin liittyviä blogeja. Keikaria lukiessa tulee kuitenkin usein sellainen tunne, että jos ottaisin kirjoitetun täysin todesta, en koskaan halua pukea päälleni minkäänlaista pukua. Täysin tyydyttävästi istuvat malliesimerkit haukutaan liian suuriksi tai pieniksi, hartiat ovat aina liian leveät, housut väärää vuodenaikaa, merkit liian näkyvästi esillä, suomalainen mies täysin sivistymätön juntti, suomalaiset vaatekaupat purkutuomion ansaitsevia.

Yleinen pukeutumisen taso on Suomessa sitä mitä se on. Näin netistä ostamisen aikakautena ja pienemmillä paikkakunnilla ompelijoiden puutteessa en aio hankkia edes itseäni miellyttävää pukua. Kriteerit ja etiketti ovat liian korkealla, epäonnistuminen mahdollisuus 95%.

En tiedä tuleeko kellekään muulle tällainen tunne. Elitismillä on vahvasti demoralisoiva vaikutus.

DandyAndy:

--- Lainaus käyttäjältä: "akorte" ---Olen usean vuoden aikana lukenut erilaisia miesten tyyliin liittyviä blogeja. Keikaria lukiessa tulee kuitenkin usein sellainen tunne, että jos ottaisin kirjoitetun täysin todesta, en koskaan halua pukea päälleni minkäänlaista pukua. Täysin tyydyttävästi istuvat malliesimerkit haukutaan liian suuriksi tai pieniksi, hartiat ovat aina liian leveät, housut väärää vuodenaikaa, merkit liian näkyvästi esillä, suomalainen mies täysin sivistymätön juntti, suomalaiset vaatekaupat purkutuomion ansaitsevia.

Yleinen pukeutumisen taso on Suomessa sitä mitä se on. Näin netistä ostamisen aikakautena ja pienemmillä paikkakunnilla ompelijoiden puutteessa en aio hankkia edes itseäni miellyttävää pukua. Kriteerit ja etiketti ovat liian korkealla, epäonnistuminen mahdollisuus 95%.

En tiedä tuleeko kellekään muulle tällainen tunne. Elitismillä on vahvasti demoralisoiva vaikutus.
--- Lainaus päättyy ---

Olen kyllä kanssasi jossain määrin samaa mieltä. Avainsanahan tuossa on juuri tuo "kirjaimellisesti". Tämän tyyppisillä foorumeilla keskusteluilla on tapana kärjistyä ja toisinaan saatetaan syyllistyä pieneen nokitteluunkin. Joskin Keikarissa keskustelun taso on vielä varsin korkea joihinkin ulkomaisiin vastineisiin verrattuna. Elitismistä tuskin kuitenkaan koskaan päästään eroon, eikä mielestäni ole tarpeenkaan. Keikarihan on ennen kaikkea tyylikkäästä pukeutumisesta ja klassisesta tyylistä kiinnostuneiden kohtaamispaikka. Useat foorumille aktiivisesti kirjoittavat henkilöt ovat perehtyneet syvällisesti kiinnostuksen kohteeseensa ja edustavat näin ollen "eliittiä". Minun nähdäkseni kuitenkin foorumilla ei ole vain yhtä eliittiä vaan useita. Keikariin on kertynyt kävijöitä, jotka edustavat useita erilaisia tyylejä ja mieltymyksiä.

Tuskin kukaan foorumilainen "edustaa" täydellisesti asustettuna aina. Nostan hattua jos näin on. Itse käytän pukua pääasiassa työvaatteena ja vapaa-ajalla sovellan joitain klassisen pukeutumisen "sääntöjä"  fiiliksen mukaan. Oman alani pukeutumiskoodistossa mikään ei edellyttäisi minua satsaamaan pukuihini. Dressman riittäisi vallan mainiosti (itseasiassa vanha virttynyt villapaitakin riittäisi joissain tapauksissa). Kaapistani kuitenkin löytyy useita erilaisia ja erilaatuisia pukuja. Myös mittatilauspukuja. Tämä johtuu siitä, että motiivini pukeutumiseen lähtee ennen kaikkea minusta itsestäni. Siksi ainoa kriteerini hankkimilleni vaatteille on, että ne miellyttävät minua itseäni. Näin onnistumisen mahdollisuudet ovat 95 %. Toki aina välillä tulee ostettua huttua, mutta semmoista se on.

Suomalainen pukeutumiskulttuuri on mitä on ja kauppojen tarjonta on heikkoa. Purkutuomioita en ole innokas jakelemaan, mutta kehitystä soisi tapahtuvan. Iso haaste tarjonnalle vain on, että kaikki suomalaiset asuvat "pienellä paikkakunnalla". Pukeutumiskulttuuriin taas vaikuttaa se, että useille suomalaisille pukeutuminen on vain välttämätön paha. Nämäkin kaksi asiaa kulkevat myös käsikädessä. Onneksi kuitenkin on netti, nettikaupat ja foorumit. Netin ansiosta jokainen meistä pääsee osalliseksi myös isompia markkinoita ja netin ansioista meillä on mahdollisuus kehittää myös suomalaista pukeutumiskulttuuria.

Minulle foorumin elitisimi on ennen kaikkea positiivinen asia. Ilman eliittiä ei oi polloilla ole mitä matkia. Minä ainakin opin kopioimalla asioita muilta. Joskus hyvältä idealta vaikuttavat asiat eivät toimi, mutta usein uudet ideat jäävät, muodossa tai toisessa, elämään myös omassa pukeutumisessani. Elitisimiä enemmän karsastan tuomitsevaa tyyliä kommentoida asioita johon itsekin toisinaan tulee sorruttua. Tuomitsemisen sijaan kannattaisi keskusteluja viedä eteenpäin rakentavassa hengessä. Uskoisin, että siten demoralisoivalta vaikutukseltakin voitaisiin välttyä.

arsatiki:

--- Lainaus käyttäjältä: "akorte" ---En tiedä tuleeko kellekään muulle tällainen tunne. Elitismillä on vahvasti demoralisoiva vaikutus.
--- Lainaus päättyy ---

Ei tule. Blogissa esiintyvä tinkimättömyys on minulle juuri se syy lukea Keikaria.

En ota blogissa esitettyjä tyyliarvioita henkilökohtaisesti. En useinkaan ole täysin suositusten mukaan puettu. Tiedostan tämän enkä ota siitä paineita. Tärkeintä on se matka kohti parempaa. Kenties viiden tai kymmenen vuoden päästä on jokainen yksityiskohta ylläni tarkkaan mietitty. Sitä odotellessa laitan sadesään uhatessa uhrattavissa olevat ECCOt jalkaan ja vaikka vielä mustat sukat ruskeiden kenkien pariksi. HA!

Puolen vuoden Keikarin lueskelun aikana olen ostanut uusia ja laadukkaampia vaatteita. Paitoja. Kenkiä. Housuja. Kiinnitän huomiota asusteisiin. Harjoittelen peilin kanssa jokaiselle solmiolle parhaalta näyttävän solmun -- yhtä lukuunottamatta four-in-hand. Kohtelen vaatteitani paremmin.

Voisin sanoa, että kohdallani blogi (ja foorumi TIETYSTI!) on ollut hyvinkin epä-demoralisoiva. (Moralisoiva? Kuulostaa väärältä.)

DandyAndy:

--- Lainaus käyttäjältä: "arsatiki" ---Ei tule. Blogissa esiintyvä tinkimättömyys on minulle juuri se syy lukea Keikaria.
--- Lainaus päättyy ---

No niin.. Pitäisi lukea tarkemmin mitä ihmiset kirjoittavat. Alkuperäinen kirjoitushan tosiaan viittasi blogiin eikä foorumiin. Samalla linjalla kuitenkin arsatikin kanssa asiasta. Blogiin pitää suhtautua hieman kuten lehtien kolumneihin. Kolumnissa asioiden kärjistäminen ja tinkimätön ruotiminen kuuluu asiaan. Blogissa ehkä vielä enemmänkin korostuu se seikka, että kyseessä on yhden ihmisen näkemys. Edelliseen postitukseeni viitaten, siinä missä mielestäni foorumilla kannattanee hieman pitää sordiinoa voi blogissa ampua täyslaidallisia. Loppuen lopuksi kuitenkin on kyse Villen blogista, jossa hän voi kertoa asiat juuri niin kuin ne näkee.

Sitä paitsi, kaikella kunnioituksella Villeä kohtaan, minulle ainakin nousee hymy suupieliin kun Ville päästää blogissaan sisäisen "Jukka Kajavansa" irti.

Sitäpaitsi se takki on aivan liian suuri... ;)

i v y m a n:
Andy ja Arsatiki, hyviä kommentteja. Itse en missään tapauksessa (voinete päätellä tämän myös kuvagalleriasta..) kuulu siihen (foorumilaisten) joukkoon joka käyttää pukua päivittäin - tai omassa tapauksessani - edes viikoittain. Työssäni on pikemminkin suotavaa olla 'trendikäs' ja 'rento' ja 'blaa blaa' kuin vaikkapa 'pukumies' tai 'jäykkis' - argumentteja, joita omalla alallani puvun käyttäjistä (silloin kun eivät istu neukkarissa asiakkaina) kuulee. Tästä huolimatta omistan muutamia pukuja, valmisosastoa: Zegna, pari vintage-kappaletta, jokusen halpiksen, J Pressiä jne sekä yhden mittatilaus- (ei full bespoke-) puvun. Olen hankkinut puvut pidemmän ajan kuluessa nimenomaan siksi että voin käyttää niitä a) jos huvittaa tai b) mikäli satun eksymään tilaisuuteen, jonka koodi niin vaatii.

Pieni sivuluisu-anekdootti hetkeksi, sitten palaan asiaan:

Muistan erinomaisesti tapauksen jostain vuosituhannen vaihteen paikkeilta: silloisen työpaikan kanssa menimme katsomaan teatteriesitystä. Ihan oman huvin vuoksi laitoin tummahkon (hiilenharmaa) puvun ylle, tietäen että kukaan muu firmasta ei niin pukeutuisi. Sain työkavereilta ja pomoväeltä aika lailla kommenttia. Pidin jopa tiettynä kohteliaisuutena sitä, kun minua luonnehdittiin 'tylsän juristin näköiseksi'. Tähän vastasin kuivasti tavoitelleeni enemmän kirjanpitäjä-lookia. Todettakoon, että tuohon aikaan olin 'löysimmilläni', perusarkiasuni oli pikeepaita, kauluspaita / neule, chinot tai tummat denimit ja tennarit, usein Adidas Stan Smith. Tämän valossa ymmärrän duunikavereideni hämmästyksen..

Back to the funny farm:

Elitismistä: suhtaudun siihen hieman kaksijakoisesti, sillä tietyissä seikoissa olen (suhteessa itseeni ja omiin mieltymyksiini) varsin elitistinen snobi. Ts. vaatimukset esim. oman pukeutumiseni, kodin huonekalujen tai vaikkapa levyhyllyni sisällön suhteen ovat suhteellisen korkeat - ainakin suhteessa suomalaiseen (mutu-arvioituun) keskivertoon - mutta vierastan jossain määrin tuntemattomien ihmisten 'huonolle maulle' nyrpistelemistä, siitäkin huolimatta että syyllistyn joskus sellaiseen myös itse. Niitä elämän ristiriitaisuuksia..

Ehdottomasti olen sitä mieltä, että ilman tiettyä elitismiä (vaatimustasoa suhteessa omaan itseen) esim. (oma) pukeutumiskulttuuri ei kehity. Negatiiviseksi elitismi muuttuu silloin kun sen pääasiallisena sisältönä on nenän nyrpistely ja oman (ryhmän) paremmuuden esille tuominen muiden kustannuksella. Tähän olen itse törmännyt esim. varsin useissa alakulttuurikuvioissa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu