Samppanja on ylivoimainen suosikkijuomani. Mikään muu juoma ei ole läheskään yhtä monikäyttöinen, maukas ja samaan aikaan mieltä ylentävä. Itse pyrin juomaan samppanjaa viikoittain. Itseasiassa aikoinaan kun lopetin tupakoinnin, oli motivointikeinonani sijoittaa säästyneet rahat joka viikko samppanjapulloon. Puoli vuotta toimin näin, ja edelleen lakko pitää (6 vuotta takana).
Samppanjaa on periaatteessa kolmea tyyppiä, vuosikerrattomia (ns. arkisamppanjat), vuosikerrallisia ja prestiisiskumpat. Näistä ensimmäiseen tyyppiin löytyy kilpailijoita muista maista (mainittujen cavan ja franciacortan lisäksi myös USA:ssa ja Tasmaniassa tehdään erittäin kelvollisia kuohuviinejä). Mutta kun mennään kahteen seuraavaan luokkaan, alkavat kilpailijan olla hyvin vähissä. Vasta kun laatu kipuaa samppanjassa tarpeeksi, alkaa tulla Champagnen maakunnan ominaisuudet esiin. Maaperä on yksi, kuten Sami mainitsi jo, mutta ilmasto ja osaaminen ovat isossa roolissa. Ja näiden kopioiminen on aika hankalaa luonnollisesti.
Maaperä. Karkeasti yleistäen alueen maaperä on kalkkipitoista. Tästä tulee viiniin mineraalisuutta ja happorakennetta. Tämänkaltainen maaperä löytyy on mm. sherryn tuotantoalueelta Etelä-Espanjasta ja Chablista (näiden molempien alueiden viinit ovat samankaltaisella hapokkuudella varustettuja).
Ilmasto. Champagne sijaitsee viiniköynnösten kannalta miltei niin pohjoisessa kuin mahdollista. Tästä seuraa se, että viinit saavat tästäkin lisää happorakennetta.
Osaaminen. Alueella on tehty kuohuviinejä kauemmin kuin muualla, mutta tämä osaaminen on toki nykyaikana hyvin kopioitavissa. Mutta se fakta, että alueen viineistä saa huimasti paremman hinnan kuluttajilta kuin muualta ei. Kun tuotteesta saa koko investointinsa takaisin, on tuottajilla mahdollisuus tehdä viiniä oikomatta mitään kulmia.
Mielestäni nämä kolme seikkaa tekevät sen, miksi samppanja on mitä se on. Ja jotta nuo tulevat kunnolla esiin, on valittava hieman tarkemmin mitä hankkii ja ennen kaikkea antaa sen kypsyä pullossa (joko ennen ostoa tai oston jälkeen). Jos joku on maistanut ikääntynyttä kuohuviiniä muualta kuin Champagnesta, tietää kuinka huonosti niille käy (vastaus: viineistä puuttuu tarvittava rakenne, maku lässähtää ja muuttuu katkeraksi).
Valitettavasti alueella on luonnollisesti myös niitä, jotka tekevät supermarket-samppanjaa massana ja ratsastavat maineella, mutta hieman asioihin perehtymällä oppii nuo välttämään. Ja lisäksi kun hieman miettii mistä samppanjansa ostaa, niin ei siinä köyhdykkään liikaa. Lisäksi on hyvä oppia hankkimaan eri pullokokoja, pikkolopullo (n. 2dl) riittää mukavasti kahdelle, puolikas (0,375 l) sopii reilusta kahdelle tai aperitiiviksi neljälle jne. Ei siis kannata säilöä ainoastaan niitä normaalinkokoisia pulloja.
Joten vastaus alkuperäiseen kysymykseen: kyllä, samppanja on aina hintansa arvoinen, ainakin jos se on ostettu hyvällä hinnalla (ei siis Alkosta).