Näissä pitemmissä keskusteluissa, joita Salarymanin ja Jälkiviisaan kanssa olen käynyt yhteiskuntaluokista, syrjinnästä jne. olen kokenut olevani enemmänkin samaa mieltä ja asialinjalla Jälkiviisaan kanssa.
Menee jo herkäksi, mutta minulla on kanssa samanlainen mielikuva, että tällä foorumilla yhteinen sävel löytyy useimmiten Dan-D:n kanssa asiakysymyksistä ja muussa sitten esim. ivymanin kanssa.
Tuon aiemman viestin linkkasin osaltaan siitä syytä, että siellä on paljon hyviä pointteja ja toisekseen siksi, että sen kautta voi katsoa onko oma ajattelu muuttunut.
Minulle pääasiallinen syy pukeutua kuin pukeudun on se, että se tuntuu luontevalta ja hyvältä.
Nuorempana on tullut kokeiltua ties mitä ja vaikka kasvutarinaa ei olekaan, niin mielessä on muistikuvat alipukeutumistunteista. Pukeutumalla oman silmän mukaan tyylikkäästi ja itselle luonteviin vaatteisiin myös näyttää tyylikkäältä.
Miksi sitten pukeutua tyylikkäästi?
Helpoin vastaus on se, että se tuntuu luontevalta, mutta kuten konda aiemmin kirjoitti, siinä ekan sivun paremmassa viestissään, niin pukeutuminen on muiden huomioimista ja tokihan voi kokea, että tyylikkäillä kokonaisuuksilla näyttää esimerkkiä muille. Itse olen myös havainnut, että ei oikein ole vaihtoehtoja: en halua identifioitua musiikkityylin, poliittisen suuntauksen tai vastaavan perusteella, joten jäljelle jää sellainen perusjamppatyyli tai klassinen. Osa kokonaisuuksista on perusjamppatyyliin, mutta laatu- ja yhdistelmäkuviot on haettu klassiselta puolelta. Toisessa ääripäässä aikakausipukeutuminen tai kostyymityyli on myös yhtä kaukana kuin neonpinkki animeletti. Perusjamppavaikutteisiin on syynä puhtaasti laiskuus: kun ei ole "pakko" eikä myöskään tarve laittaa joka päivä pukua tai edes muuta yhdistelmää eikä edes solmiota, niin sitten pukeutuu sään ja suuremman mukavuuden mukaan. Sisäinen laihialainenkin muistuttaa, että jos pärjää dessuilla, neuleella ja chinoilla niin turha kuluttaa "parempia" vaatteita.
Päivitetään samalla ne vanhat prinsiipit.
1. Hinta-laatusuhde: vaatteen tulee kestää niin tyylillisesti kuin materiaalinkin puolesta mahdollisimman pitkään huomioiden hinta. Vaikka John Smedley on suosikkeja, niin tarjouksesta ostettu Boss vastaa myös hintaansa. Lisäksi sitä Bossia voi paremmin käyttää vaikka kalliolaisessa baarissa.
2. Minä maksan vaatteesta, minulle ei makseta mainostamisesta: kirkuvia logoja ei missään tapauksessa.
3. Mukavuus ja tilanne: olen räätäli-Armandin kanssa eri mieltä siitä, että minusta puvunkin tulee olla mukava, miksi pukea mitään epämukavaa? Se ei tarkoita liian isoja leikkauksia tms. vaan hyvin istuva vaate on mukava. Pukeutuminen kuitenkin aina tilanteen mukaan, joskus puku on ehdoton, toisessa tilanteessa taas rennot vaatteet kuuluvat asiaan. Sinne baariin toki ei kannata ehkä puvussa mennä ihan huomion välttämiseksi ja puvun suojelemiseksi.
4. Sää: pakkasessa ei pidä palella tyylin vuoksi eikä vastaavasti sateessa kastua. Samaten ei vaatteelle tee hyvää kokea epämääräisiä sääoloja, kuten kengille öljyistä ja suolaista loskaa. Tätä varten on olemassa kalossit, sadetakit ja talvikengät.
5. Etiketti: silloin kun pukeudutaan muodollisesti niin silloin pukeudutaan muodollisesti ja mieluiten asteikon yläpään mukaan.
6. Oma silmä: jos se miellyttää itseä niin asussa on itsevarma, luottavainen ja sitä kautta kokonaisuus näyttää aina paremmalta kuin epävarman ja häpeilevän päällä. Toki toivottavaa olisi, jos muut kommentoisivat onnistumisia/epäonnistumisia...
7. En ole väriennakkoluuloinen. Sopivasti yhdistelemällä kaikki värit voi saada toimimaan. Musta on tylsä, mutta musta on tylsää jos mustaa käyttää tylsästi. Sama pätee muihinkin väreihin eli ennakkoluulu vahvistuu jos väriä käyttää ennakkoluulon mukaisesti.
8. Herrasmies on herrasmies, vaatteilla siihen ei ole mitään osuutta.