Eniten kaipaan Dublinin ajoilta kyllä aamiaisia - se pekonikin siellä on paljon parempaa mitä Amerikan pekoni on. Jos jollain on tiedossa että mistä saisi vastaavaa Suomessa niin saa kertoa. Filepekoni on lähellä, mutta silti niiiin kaukana.
Kuitenkin: olihan siinä jotain hohtoa kun veti sen full breakfastin ja tunsi kuinka sydän kiittää. Varsinkin kun usein tilannetta kaunisti rapea kanuuna ja repaleiset muistikuvat.