Kymppi on Juha Vainion: Heiskasen kanssa kun heiluttiin
Juuri kuuntelin Loirin hienon tulkinnan kyseisestä kappaleesta. Hieno tarina nuoruuden kaipuusta.
Se on hieno myöskin.
Mutta henkilökohtaisesti on sanottava etten pidä Loirin esityksiä juuri minään.
Kun on lukenut ja ajatellut noita Leinon runoja ennen tuota Loiri-musiikkia niin harmittaa
vietävästi, että kun lukee sitä loistavaa runoa niin mieleen nousee tuo
Loirin määkivä ääni tuolla määkivällä sävelellä kun ruislinnun ääni kuuluu korvissani
ja siellä on tuo täysikuu.
Siis se oli yksi loistavimmista runouden huippukohdista suomalaisen runouden
historiassa ennen Loirin levytyksiä.
Lukekaa muutkin Leinon runot.
Ja yrittäkää sulkea pois ne mahdolliset levytykset.
