Mitä kuuntelet nyt?

[AT]

Pepe Willberg: Pepe & Saimaa. Herranjestas mikä levy. Onneksi jotkut uskaltavat vielä tehdä isoa laajakangaspoppia.

[Laurentius]

^jaa, mielenkiintoista. En ole koskaan ollut fani mutta sen verran kehuja kuullut että pitänee tutustua.

[Quijote]

Nick Caven Push The Sky Away. Kelpaa.

[flashman]

Dead Kennedys: Fresh Fruit for Rotting Vegetables....keski-ikäinen virkamies miettii, mitä ihmettä elämässä sitten oikein tapahtuikaan.

[SloBo]

Tää Pepe Willberghän on ensikuulemalta ihan sairaan kova.

[Mp]

Pepe on kova live-esiintyjä. vaikka en musiikistaan niin välitäkään, niin livenä kaveri osasi ottaaa tilan haltuun.

[haukka]

Pepeä olen aina pitänyt hienona laulajana, mutta en ole tutustunut miehen tuotantoon. Tämän uusimman levyn kyllä sitten hankin mielenkiinnosta, kun sitä on kehuttu niin paljon. Eikä turhaan, levy on todella hyvä, hienoja sävellyksiä ja Pepe laulaa upeasti vielä 67-vuotiaanakin.

[haukka]

http://www.youtube.com/watch?v=aH3Q_CZy968

Blondie, Call Me, tulee nuoruusajat mieleen.

[Kukke]

http://www.youtube.com/watch?v=ZWn4o7IWbPc

Taas soi Kent. Tällä kertaa Ensammast i Sverige. Perin puhutteleva kappale itselle juuri nyt.

[John Constantine]

Timber Timbre: s/t

Kolkko fiilistely ei tästä juuri parane.

[villevh]

^jep.

[Richard Mutt]

Olin juuri Liimanarinan keikalla. Setti lähinnä covereita (mm. Joy Divisionin Shadowplay), kaveri, joka näitä on diggaillut yli 20 vuotta totesi pettyneenä "Näähän on opetelleet soittamaan".

[Salama]

Kingston Wallin Trilogyn pistin soimaan. Mukava tässä on kesäyönä pihalla riippumatossa makoilla ja sen tahdissa pössytellä... kuubalaista.

[Vargas]

Olisiko kellään antaa vinkkiä hyvään ja rauhalliseen jazziin? Musiikkilajina itselle varsin tuntematonta, mutta O'mast dokumentissa ollut jazz iski ja lujaa.

[paddington]

Olisiko kellään antaa vinkkiä hyvään ja rauhalliseen jazziin?

Ihan ensimmäisenä tulee tietenkin mieleen joku Anttilan tms CD-kokoelma. Niitä ei pidä väheksyä, sillä niiden kautta kuulee usein hyviä maistiaisia. Siitä voi lähteä tutkimaan sitten syvemmin. Jazz on mielestäni lähes yhtä laaja käsite kuin "kertomakirjallisuus" tai "kuvataide", mutta joku nuo kokoelmatkin on yleensä ihan ajatuksella kasannut.

Jos nyt konkreettisia vinkkejä haluat:

Miles Davis : Kind of Blue



Tätä nuoriso kutsui joskus työpaikalla soitettaessa vanhusten musiikiksi. Toivottavasti siis tarpeeksi rauhallista. Tästä on hyvä jatkaa "kovempiin aineisiin".

Milesin tuotanto on hyvin monipuolinen, eli kovin hätäisesti ei kannata tuomita yhden näytteen perusteella. Suosittelen tutkimaan asiaa, sillä tyypin vaikutusta jazzin alueella ei voi ohittaa.