Huey Lewis and the News ja "Hip to be square".

Heh, tästä ei voi olla American Psycho tulematta mieleen.

Mother Love Bone ja "Chloe Dancer/Crown of Thorns".

Oli pakko pistää tuo Apple-lätty soimaan kun tuli mieleen tuosta viestistäsi.

[P.S. Vaikka ette olisikaan hard rockin ystäviä, niin kannattaa kuunnella Dion ääntä.. se on USKOMATON, MUNAKAS ja täysin uniikki, eli milloin ja missä vain tunnistettava, äärimmäisen vahva ääni. Hatunnoston arvoiseksi suoritukseksi jäi varsinkin se, että Dio ei edes vanhoilla päivillään menettänyt tuota ääntään. Kuolematon ääni siis!!!]

Tämä viikko on osaltani täysin omistettu legendan ja samalla yhden maailman kaikkien aikojen parhaan hevi rock- laulajan, eli Ronnie James Dion muistolle.
Joten minun tonnikaks'satanen teknari pyörittää tämän viikon ainoastaan Dion aikaista Rainbow'ta, Black Sabbathia (Dion aikaista) ja Dio'a.
HEAVEN & HELL!

http://www.youtube.com/watch?v=gPkiwdHXXFA
http://www.youtube.com/watch?v=HFH36je9Hro
http://www.youtube.com/watch?v=4EL67mjv1nM
http://www.youtube.com/watch?v=DJQQWbr4cXM&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=RgjmxYL04V4&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=64coD-rx9sk
http://www.youtube.com/watch?v=uAhFQKV-7vI&feature=related

P.S. Vaikka ette olisikaan hard rockin ystäviä, niin kannattaa kuunnella Dion ääntä.. se on USKOMATON, MUNAKAS ja täysin uniikki, eli milloin ja missä vain tunnistettava, äärimmäisen vahva ääni.
Hatunnoston arvoiseksi suoritukseksi jäi varsinkin se, että Dio ei edes vanhoilla päivillään menettänyt tuota ääntään. Kuolematon ääni siis!!!

^ SL-1200 on loistava soitin, ei se kärsi vaikka välillä vähän huonompaakin musiikkia soittaa :) (Ei vaan on siellä ok biisejäkin)

^ Vai niin. No minä olen sitä mieltä, että esim. Dion laulamia kappaleita ei saa huonommasta vehkeestä edes soittaakaan. Jo nuorena kossina kun muut kuuntelivat kaikenmaailman teknoa ja muita rankutuksia, niin minulla soivat Diot, Deep Purplet ja muut. Hah! Ja ken olikaan oikeassa ja ketkä väärässä, kysyn vaan, tosin vastauksen tiedän kysymättäkin.
Niitä teknojumputuksia ja muuta roskaa ei muista eikä halua enää kuulla kukaan, mutta nuo em. yhtyeet ja esittäjät ovat täysin ajattomia legendoja ja kuolemattomia omalla sarallaan.

^Itse 20 v sitten Suomen acid house -skenessä pyörineenä voin todeta että olet ihan helkkarin väärässä mitä tuohon 'teknoon' tulee. Hyvä ystävä, on 'teknoa' ja on teknoa. Aito, alkuperäinen Detroit Techno ja Chicagon acid house (tekijöitä / esittäjiä mm Kevin Saunderson, Juan Atkins, Jeff Mills, 'Mad' Mike Banks, Larry heard, DJ Pierre etc etc) on populaarimuysiikin klassikko-osastoa tätä nykyä siinä missä Diot, Purplet tms. ja loivat täysin uuden (populaari-) musiikillisen 'kielen' siinä missä innovatiivisemmat raskaan rokin artistitkin (mm. Purple, Zeppelin, Sabbath etc.). 90-luvun alun alkuperäisestä vesittynyt 'kaupallinen' 'tekno' - siis tämä 'music for Toyota Corollas' -osasto onkin sitten toinen juttu: pääosin täyttä roskaa mutta jopa silläkin genrellä oli hetkensä. Tosin aika lyhyet. :D

Mitä siihen tulee, haluaako kukaan kuulla 'teknojumputusta ja muuta roskaa', voisit yllättyä. TJEU Flow Festival, Turku Modersn, Sonar (Barcelona) etc etc. Alive and kickin, albeit in a diluted format.

Tarinan opetus: älä tuomitse mitään musatyyliä roskana tyylin pinnallisimpien esimerkkien perusteella.

Esimerkki: itse harrastan 60- ja 70-lukujen soulia. Olen kerännyt originaali-7-tuumaisina kyseistä musaa, no, jo jonkin aikaa ja uskon tietäväni kyseisestä musatyylistä jonkin verran ja omaavan edes kohtalaisen maun sen suhteen. Tai ainakin tiedän etten edelleenkään tiedä soulista tarpeeksi ja että vielä puuttuu tuhansia levyjä. No, asiaan. Kuuntelin tässä päivänä muutamana autoradiosta Groove FMää, joka valitettavasti onnistuu pääsääntöisesti soittamaan mustan musiikin (soul, jazz etc etc) kuluneimmat ja tylsimmät kliseet, perä perää, päivästä toiseen. Avatessani radion kuulin pitkästä aikaa The Marvelettesin 'Please mister postmanin' (motown, vuodelta 1961, jollen väärin muista). Tavallaan soulia siis, mutta popeimmasta, ja mielestäni karmeimmasta päästä. Mikäli olisin tutustunut 'souliin' ensi kertaa tämän musiikkiesityksen kautta, olisin ilman syvempää yrittämistä jättänyt asian sikseen. Onneksi omassa elämässäni asia on toisin, ja tiedän että soul/funk on paljon, paljon muuta kuin popeimpia Motown-renkutuksia tai kuluneimpia James Brownin ähinöitä. Siksipä suljinkin kyseisen muka-mustan-musan kanavan ja hyräilinkin mielessäni paljon parempaa Marvelettes-vetoa 'I'll keep holding on'.

Itsekin tuomitsin aikanani kantrin p---aksi kunnes kuulin Johnny Cashia ja Hank Williamsia. Kenny Rogers ja Garth Brooks ovat sontaa, mutta useat kantriartistie eivät. Ja onhan Kennylläkin kova veto 'What Cindition My Condition Is In', kuultavissa mm. Spotifyssa ja Big Lebowski -leffassa.

Betty Lavette, Sharon Jones & The Dap Kings ja Nick Cave ovat myös tehneet biisistä kovat versiot.

Mitä Dioon tulee, olihan Ronnie-vainaa kova laulaja, n. metri 50 senttiä täyttä dynamiittia, mutta Sabbath on Sabbathia vain ja ainoastaan Ozzyn kailottaessa mikkiin.

^Itse 20 v sitten Suomen acid house -skenessä pyörineenä voin todeta että olet ihan helkkarin väärässä mitä tuohon 'teknoon' tulee. Hyvä ystävä, on 'teknoa' ja on teknoa. Aito, alkuperäinen Detroit Techno ja Chicagon acid house (tekijöitä / esittäjiä mm Kevin Saunderson, Juan Atkins, Jeff Mills, 'Mad' Mike Banks, Larry heard, DJ Pierre etc etc) on populaarimuysiikin klassikko-osastoa tätä nykyä siinä missä Diot, Purplet tms. ja loivat täysin uuden (populaari-) musiikillisen 'kielen' siinä missä innovatiivisemmat raskaan rokin artistitkin (mm. Purple, Zeppelin, Sabbath etc.). 90-luvun alun alkuperäisestä vesittynyt 'kaupallinen' 'tekno' - siis tämä 'music for Toyota Corollas' -osasto onkin sitten toinen juttu: pääosin täyttä roskaa mutta jopa silläkin genrellä oli hetkensä. Tosin aika lyhyet. :D

Näin. Itsekin pikkukaupungissa nuoruudenpäivät asuneena onnistuin nuorena kehittämään amisteknon kautta syvän vihan konemusiikkia kohtaan ja tästä aloin oppia ulos vasta lukioaikojen loppupuolella (kiitos New Order!). Sittemmin aluksi aika perustylsien indiejuttujen kautta tuli löydettyä enemmän noita klassikkojuttuja ja vaikka vieläkin musiikkimaku on enemmän sinne kasarifutun ja vastaavien suuntaan, niin kyllähän hyvä tekno on ihan kovimpia juttuja. Varsinkin hikisessä kellarissa hieman sekaisin kuunneltuna.

Tosin plz mr postman-dissausta en allekirjoita! Kova biisi, varsinkin soidessaan Mean Streetsin kapakkakohtauksessa! "Only old ones, play only old ones Michael."

^ Ja ken olikaan oikeassa ja ketkä väärässä, kysyn vaan, tosin vastauksen tiedän kysymättäkin.
Niitä teknojumputuksia ja muuta roskaa ei muista eikä halua enää kuulla kukaan, mutta nuo em. yhtyeet ja esittäjät ovat täysin ajattomia legendoja ja kuolemattomia omalla sarallaan.

Dio on uskomaton laulaja, mutta rinnastus vähän ontuu. Vastaavastihan 70- ja 80-lukujen raskaammasta rokista voisi halutessaan ottaa esimerkeiksi seuraavia ajattomia ja kuolemattomia legendoja:
Dokken
Battleaxe
Danger Danger
Cinderella
jne jne...

Tosin plz mr postman-dissausta en allekirjoita! Kova biisi, varsinkin soidessaan Mean Streetsin kapakkakohtauksessa! "Only old ones, play only old ones Michael."

Hitto, unohdin Means Streetsin.. Toimii siinä. Tosin hiukan on aikaa kun olen nähnyt.

Silti en tykkää ko. biisistä. Motown-tallista on tullut ulos satoja kovatasoisempia esityksiä. Postmanin puolustukseksi tosin todettakoon että biisi on varsin varhaista Motownia, vuosi todellakin 1961.

Motown-tallista on tullut ulos satoja kovatasoisempia esityksiä.

Motown oli kova, mutta silti vedän mieluummin salkoon Staxin lipun.

^Kummassakin on huonoa ja hyvää. Myönnettäköön, itse olen vanhemmiten alkanut yhä enemmän innostua nimen omaan tuosta etelän soulista. Toinen Memphis-label, Hi Records, Willie Mitchell -tuotantoineen on todella kova. Etelä-soulista myös kaikki New Orleans -kama (Eddie Bo, Allen Toussaint, Meters jne) merkeillä Alon, Nola, Deesu, Sansu, Tou-Sea jne ovat kovaa tavaraa.

Itsellekin Motown on (nykyään) lähinnä aloituspiste - no - Stax-soundin ohella. Eka noteeraamani soul-raita taitaa olla Stax-tallin tuotantoa oleva Sam & Dave - Hold On Im Coming, ekan kerran kuulin vissiin 1988.. Oma kiinnostus soulin suhteen on aika laaja, ja se on rönsyillyt Motown-henkisestä Detroit-soundista ja Chicagon tyylistä (Chess/Cadet/Checker records, Okeh jne) varsin moneen suuntaan.

Nyt tippuu parhaiten nk. crossover soul, 60-70-luvun taitteen hieman funkympi soundi, esimerkkejä:

http://www.youtube.com/watch?v=RCv_UqzyKc0&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=1GLx7Ktllx0&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=qvQr0mJF-hU&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=PCt5SGa1O8Y&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=nLLCxq33VyI&feature=related

..jälkimmäinen on viimeinen hankinta. Varsin harvinaiset ja siten kalliit Jerry Washington ja Celeste Hardie puuttuvat..

kun kantrista tossa aiemmin sivulauseessa puhe...Townes Van Zandtia tässä.

http://www.youtube.com/watch?v=xTGKzWDakK8

Kaveri pisti aiemmin päivällä linkin, nyt jo pari kertaa tsekannut putkeen, aivan tajuton biisi ja vielä kovempi video. Toi outlaw country-skeneä esittelevä Heartworn highways-dokkari on pakko tsekata!

Sielun Veljet: Säkenöivä voima Provinssirockissa 1986. Ei ollut Ismolla taiteilijaunivormua...

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=95&t=589&a=5467

Olavi Virtaa....!!! Upea ääni ja kai toi osasi hieman pukeutuakin. En ole kauhian pal kuitenkaan tutkinut asian tätä puolta

Dio aloitteli muuten rogabilimiehenä.