Mitä tulee eri hattujen vanhanaikaisuuteen, niin joku huomautti myös, että mikäli hattua haluaa pitää niin kapealierinen trilby on nykyisin luontevimmin katukuvaan sovitettavissa.
Niitä ja fedoroita onkin toki valtaosa katukuvassa nykyisin näkyvistä lierihatuista. Tämä näkemys on kuitenkin monin tavoin ongelmallinen.
Ensinnä, jälleen palataan postmodernistiseen totalitarismiin ja sen konformistisuuden vaatimukseen:
Kun puhutaan klassillisesta pukeutumisesta, sulautuminen joukkoon onkin yht'äkkiä tärkeintä. Nyt ei ole väliksi yksillöllisyydestä, ei saakaan olla uniikki lumihiutale, varsinkin jos on nuori. Yhtenäiskulttuuri onkin hyvästä mikäli se on liberaalin "rentoa" ja "värikästä", eikä konservatiivisen tunkkaista.
Toiseksi, trilby oli viimeinen muotihattu ennen lierihattujen marginalisoitumista. Sitä suosi moderni, 'svengaava' nuorisokulttuuri, se oli 'edistyksellisten' ja 'coolien' ihmisten hattu. Sellaisten ihmisten, jotka edustavat nykyisin vallitsevia kulttuurisia arvoja.
Jos joku uskaltaa käyttää pukuhattua nykyaikana, niin käyttäköön trilbyä kun se edustaa Moderneja ja Edistyksellisiä arvoja, sanovat liberaalit.
Entäs fedora sitten? Senhän loi puvustaja feministiselle, vapautuneelle näyttelijättärelle, modernin emansipoituneen naiseuden esitaistelijalle Sarah Bernhardtille, joka ol tunnettu ristiinpukeutuja.
Fedorasta tuli naisten muotihattu, jonka naisasialiike omaksui symbolikseen.
Kun edistyksellinen ja moderni Walesin prinssi Edward, joka jo 1919 kirjoitti olevansa bolševikkien kanssa samaa mieltä monarkian vanhanaikaisuudesta, käyttäen samassa kirjeessä nykyisten intersektionaalisten kulttuurimarxististen amerikkalaisten suosikki-ilmausta 'fuck', alkoi käyttää kyseistä hattua vuonna 1924, seurasivat modernishenkiset miehet perässä. Fedora oli rento vaihtoehto ikävän jäykille ja muodollisille knalleille ja homburgeille.
Fedoran pitäisi siis olla täysin kosher päähine edistykselliselle Hyvälle Ihmiselle meidänkin päivinämme.
Liberaalin progressivismin globaali soihdunkantaja The New York Times kuitenkin 2015 toi vähintäänkin rivien välistä esiin, että lierihatut ovat epädemokraattisia eivätkä sovi nykyiseen kasuaaliin, pluralismia ja luokattomuutta ihannoivaan aikaamme. Sitävastoin Lenin-lakki ja työväenluokkaisten, varsinkin huligaanien aikoinaan suosima flat cap ovat poliittisesti korrekteja, nykyaikaan sopivia hattuja.
Mikäli tuon "laatulehden" korkeasti sivistynyt toimittaja olisi vaivautunut googlaamaan esim.fedoran historian, olisi hän varmasti muuttanut mielensä sen osalta ja julistanut, että jokaisen niin muija- kuin äijäfeministinkin on viipymättä hankittava sellainen, jotta heidät ulkoisestikin tunnistaisi oikeamielisten joukkon kuuluviksi.
Mutta mitä homburgista? Miksi sen käyttö ei ole poliittisesti korrektia eikä siksi suotavaa, etenkään nuorelle?
No, homburg oli vanha saksalainen perinnehattu, josta elegantin herrasmiesten yleismaailmallisen päähineen teki tuolloinen Walesin prinssi, sittemmin kuningas Edward VII:nä tunnettu, fedoran miehillä popularisoineen "Natsikäsi-Edwardin" isä. Tämä tapahtui samoihin aikoihin kuin fedoran keksiminen, 1880-luvun alussa.
Siitä tuli pian yläluokan miesten ja heidän jäljittelijäinsä suosima statussymboli. Lordi Balfour oli ensimmäinen pääministerinä homburg-hattua Englannin parlamentissa pitänyt 1902. Toisaalta myös maan työväenpuolueen perustajiin kuulunut Keir Hardie suosi sitä.
Homburg saavutti 1900-luvun alkupuoliskolla aseman ns. 'pankkiirien hattuna', ja joidenkin hattusivustojen mukaan se on edelleen vaikutusvaltaisten, arvovaltaista lookia tavoittelevien liikemiesten ja poliitikkojen go to-hattu.
Leninkin käytti sellaista, ennen kuin hiukan vallankaappauksensa edellä vaihtoi imagosyistä sen veturinlämmittäjän lakkiin.
Establishmentin edustajat Eden, jonka mukaan mustaa homburgia kutsutaan Eden-hatuksi, sekä Churchill, Eisenhower, Etelä-Afrikan buurijohtajat jne suosivat sitä. Toisaalta myös kommunistisen supervallan Neuvostoliiton johtajat suosivat niitä Hrustšovista lähtien, hankkien ne ulkomailta.
Neuvostojohtajat jäivätkin yhdessä Etelä-Afrikan johtajien kanssa viimeiseksi homburg-hatun suosijoiksi 1980-luvulla.
Homburg-hattu tunnetaan populaarikulttuurissa lähinnä Kummisetä -elokuvasta, jonka mukaan sitä toisinaan kutsutaankin kummisetä -hatuksi. Se on nykyisin harvoin nähty päähine, eikä sitä tunneta yleisesti ja sitä ei myöskään ole missään yleisesti saatavana.
Toisaalta tämä on hyvä, sillä kyseinen hattu ei siten ole joutunut myöskään internet -kulttuurin pilkan kohteeksi ja meemien tahraamaksi, kuten fedora, joka liitetään nuorten poikien ja miesten meemeissä ns. "nice guy" "fedora neckbeardeihin".
Homburg ei herätä nykyihmisissä juurikaan tunteita saati mielikuvia, mutta klassillisessa tyylissä sisällä olevien ja hattuharrastajain keskuudessa jotkut pitävät sitä liian formaalina sekä vanhanaikaisena.
Sen suosio Suomessakin on joka tapauksessa kasvamaan päin viimeisten parin-kolmen vuoden aikana.
Homburg-hattu kiistatta edustaa elitismiä, arvokkuutta ja muodollisuutta, se on olemukseltaan hyvin konservatiivinen.
Kaikki nämä konnotaatiot ovat sellaisia, joita postmodernistinen hegemonia karsastaa, jopa suorastaan vastustaakin.
Homburgin käyttäjä on oikeasti yksilöllinen sekä asiantunteva pukeutuja sillä hän voi tutustua kyseiseen hattumalliin vain vanhoista valo- tai elokuvista taikka television periodidraamoista. Kun hän etsii tietoa k.o. hatusta, havaitsee hän, että se on hyvin obsoleetti, ja vanhanaikainen.
Hänen on selvitettävä, mistä sellaisen saa hankittua, ja laadukkaasta saa maksaa paljon. Hän ei hanki trendien vuoksi sellaista, koska kyseinen päähine on niin epätrendikäs ja 'anakronistinen.'
Hän tiedostaa, että homburgia tulee käyttää muodollisen asukokonaisuuden, vähintäin puvun, kanssa.
Hän tietää, että homburg tekee kantajansa olemuksesta arvokkaan ja muodollisen, vanhentaa tätä. Homburgin ja puvun yhdistelmä huokuu konservatiivista eleganssia sekä digniteettiä.
Hän tietää, ett'ei homburg päässään näytä helposti lähestyttävältä, vaan vanhanajan herrasmieheltä.
Edellä esitettyjen seikkojen johdosta on luultavaa, että vain arvoiltansa sekä esteettiseltä maultansa konservatiivinen mies hankkii homburgin.
Ja Joonas Konstigin sekä muiden sanoin, nykyään aidointa kapinallisuutta on olla konservatiivi sekä pyrkiä aikuismaiseen arvokkuuteen infantillisuuden sijasta.
Homburgia käyttävä ei ole konformisti eikä allekirjoita nykyisin vallitsevaa postmodernistista arvomaailmaa.
Siksi postmodernistit eivät pidä homburgista ja suosittavat erityisesti nuoria miehiä olemaan käyttämästä sellaista.
Jos haluat osoittaa arvomaailmasi ilmiasussasi, kuten tunnettu Facebookin, Fedora Loungen ym sosiaalisen median miesten tyyliryhmien fedora-entusiasti Nicholas Tibor Engel sanoo, käytä lierihattua puvun kanssa.
Minä lisään: erityisesti homburgia. Demari ajaa bemarilla, sanoi jo Osku Pajamäki. Mutta todellinen konservatiivi käyttää homburg -hattua.
