Naurahdin taskuliinakarusellille ja koen kapistuksen kieltämättä turhakkeiden kuninkaaksi mutta sitten tajusin, että se tuskin maksaa enempää kuin kellonvetäjäni jonka senkin tarpeellisuus on erittäin kyseenalainen, joten en voine karuselleillenne nauraa.
Mielestäni suurinta turhuutta aletaan hipomaan vasta kun maksetaan enemmän siitä, että saadaan oikeastaan vähemmän. Jos nuo lahtivalaan esinahkaiset tuolinpäälliset olisivat vaikkapa epämukavat eivätkä kestäisi käyttöä, oltaisiin oikein turhamaisuuden ytimessä. Huvijahdit ja muut suuresta hinnastaan huolimatta tapaavat nekin olla parasta mitä saa vaikka ns. diminished returns onkin kauan sitten alkanut pahasti puremaan. Ehkä sellaisessa tavallisen kuluttajan saavutettavissa olevassa maailmassa voisin esimerkiksi ottaa luksusmatkapuhelimet. Vertu, Ulysse Nardin, Tag Heuer jne. valmistavat matkapuhelimia, joissa saa hikipajassa väsätyn puhelimen vuoden takaisella teknologialla ja hienolla merkillä varustettuna, hinnat alkaen markkinoiden huippumallin hinta kertaa kuusi.
