Laihduttamisesta

[Dan-D]

Miksi sitä painonnostoa pitää verrata telinevoimisteluun?

Täh?

Lähinnä kai vertasin painonnostoa telinevoimisteluun vastauksena lainaamaani viestiin, jossa lajeja verrattiin keskenään?

Tai ainakaan sen taitovaatimuksia, onhan se nyt selvä, ettei ne ole samalla tasolla. Jokainen osaa tehdä jonkinnäköisen tempauksen, mutta harva osaa minkäännäköistä kippiä.

Niin?  Jokainen osaa varmaan sitten tehdä vaikka kuperkeikan tai kärrynpyörän...  Mikäköhän pointti tässä on?  Tästä ymmärtääkseni juuri puhuin.  Suurin osa viestistäni kai kuitenkin puolusti painonnostoa ja sen taitovaatimuksia, joita usein aliarvioidaan?

Painonnostossa muut ominaisuudet korostuu taidon ohella enemmän, mitä telinevoimistelussa.

Eli voima.  Joo, painonnostossa korostuu voima enemmän, koska a) tekniikka - joka sinänsä on todella haastava kovilla raudoilla - on yksinkertaisempaa; ja b) tulos ratkaistaan kilomäärillä, ei tyylipisteillä.  Tämä on selvää.  Sen sijaan ei voi sanoa, ettei telinevoimistelu olisi voimalaji siinä missä painonnostokin.  Tai sitä väittävät voivat aloittaa vaikka ristiriipunnalla ja palata sitten asiaan.  ;-)

Minä olen jonkun verran tehnyt molempia ja arvostan ne aikalailla yhtä korkealle.

Sama.  Arvostan tosin telinevoimistelua enemmän sen monipuolisuuden takia, ja painonnostoa lähinnä huippusuoritusten vaatiman aivan älyttömän voimatason takia.  Harrastelijatasolla painonnostosta ja telinevoimistelusta arvostan telinevoimistelua selvästi enemmän.

Molemmat ovat äärimmäisen monipuolisia lajeja, eikä painonnostosta saa yksipuolista millään, vaikka teknisesti se sitä vähän onkin.

No tekniikastahan minä lähinnä puhuinkin.  Ja toisaalta ovat ne fyysisetkin vaatimukset aika yksipuoliset.  Nopeita lihassoluja ja riittävä koordinaatio, hyvät tukilihakset.  On tässä aika moneen lajiin verrattuna aika vähän vaatimuksia.

Ominaisuuksien puolesta ei. Molemmissa lajeissa fysiikkavaatimukset on niin kovia, että lajiharjoittelulla saavutetaan sellainen taso, että sillä tehdään kovia tuloksia monessa muussakin lajissa. Aika moni painonnostaja kipittää 100m alle 11s puolihuolimattomasti (pl. superraskas) ja tiedämpä yhden 225 korkeutta hypänneen telinevoimistelijan.

Painonnosto kehittää jalan nopeita lihassoluja käytännössä enemmän kuin mikään muu.  Tämä on selvää, siksihän sitä tehdään lukemattomien lajien oheisharjoitteluna.  Sikäli on selvää, että painonnostaja pärjää "kohtuullisen" hyvin kaikissa nopeita jalan lihassoluja vaativissa tehtävissä.  Eivät tällaiset suoritukset itsessään silti tarkoita, että laji itsessään olisi jotenkin äärimmäisen monipuolinen, eihän se ole.  Mutta ei se yksipuolisuus ole mikään huono asia.  On pikajuoksukin aika yksipuolista, muttei sitä kukaan väheksy.

Minä katson molemmat lajit kuuluvaksi siihen viiden lajin joukkoon, jossa on vaikeinta(epätodennäköisintä) menestyä maailmassa.

Hyvinkin näin voi olla.  Vaikeinta lienee oikeastaan pärjätä niissä lajeissa, joita harrastetaan eniten, ja joissa maailman taso on sitä kautta kovin.  Tiettyjen yleisurheilulajien lisäksi tässä kastissa lienevät juuri painonnoston ja telinevoimistelun kaltaiset perinteiset lajit.  Joukkuelajeista lähinnä jalkapallosta voidaan kai puhua jotain, mutta menestys pitäisi määritellä ihan eri tavalla.

En todellakaan allekirjoita "painonnostajalle tulee vaan isot lihakset joita se ei osaa käyttää" -aivopieruja.

Hyvä näin.  Etenkin kun kukaan ei liene tällaista esittänyt?  Ja toisaalta etenkin kun painonnosto ei varsinaisesti pyri lihaksen kasvuun vaan lihaksen maksimaaliseen voimantuottoon, jonka eräänlainen sivutuote hypertrofia on.  Ja kolmanneksi etenkin kun minä arvostan painonnostoa suuresti ja puolustin sitä.

[Parry]

Lähinnä kai vertasin painonnostoa telinevoimisteluun vastauksena lainaamaani viestiin, jossa lajeja verrattiin keskenään?

Pahoittelen viestini epäselkeyttä! Vaikka lainasin sinua, ei kommenttini ollut osoitettu sinulle, vaan yleisesti tähän keskusteluun, joka on käsitellyt painonnostoa ja telinevoimistelua.

Eli voima.  Joo, painonnostossa korostuu voima enemmän, koska a) tekniikka - joka sinänsä on todella haastava kovilla raudoilla - on yksinkertaisempaa; ja b) tulos ratkaistaan kilomäärillä, ei tyylipisteillä.  Tämä on selvää.  Sen sijaan ei voi sanoa, ettei telinevoimistelu olisi voimalaji siinä missä painonnostokin.  Tai sitä väittävät voivat aloittaa vaikka ristiriipunnalla ja palata sitten asiaan.  ;-)

Mielestäni painonnostossa on myös suuremmat vaatimukset nopeuden osalta. Kimmoisuus on vähän niin ja näin, molemmissa lajeissa ovat pirun kovia pomppimaan! Voimaa toki tarvitaan telineillä aika raju määrä. Tuosta b) kohdasta: se ehkä nostaa painonnoston minun papereissani telinevoimistelun edelle. Paras voittaa aina. Telinevoimistelussa ei (vieläkin sapettaa, kun tällä rekkisetillä ei tullut voittoa: http://www.youtube.com/watch?v=izuJEIS5P68).

Sama.  Arvostan tosin telinevoimistelua enemmän sen monipuolisuuden takia, ja painonnostoa lähinnä huippusuoritusten vaatiman aivan älyttömän voimatason takia.  Harrastelijatasolla painonnostosta ja telinevoimistelusta arvostan telinevoimistelua selvästi enemmän.

Tästä aikalailla samaa mieltä. Vaikea määrittää mitään harrastajatasoa, tai perustasoa, mutta jos ajatellaan, että huippuvoimistelija tekee neljä volttia putkeen ja harrastelija kaksi ja painonnostossa huippu tempaa 200, harrastelija 100, niin kyllä tuo tuplavoltin tekijä on minun papereilla kovempi jätkä, mitä satkun tempaaja. Telinevoimistelu vaatii jo harrastelutasolla tiettyä atleettisuutta, mitä painonnosto välttämättä ei, joten siitä plussaa.

No tekniikastahan minä lähinnä puhuinkin.  Ja toisaalta ovat ne fyysisetkin vaatimukset aika yksipuoliset.  Nopeita lihassoluja ja riittävä koordinaatio, hyvät tukilihakset.  On tässä aika moneen lajiin verrattuna aika vähän vaatimuksia.

Minä nään ominaisuuskartan ehkä vähän laajemmin. Voima, räjähtävä voima, nopeus, kimmoisuus, elastisuus jne. Vaikka moneen noista on huomattavaa etua siitä, että solujakauma on nopea, ne ovat kuitenkin aivan eri asioita, ja reagoivat erilaiseen harjoitteluun, vaikka käsikädessä kulkevatkin. Noita kun alkaa listaamaan, tulee aika pitkä lista. Esim. kestävyysjuoksuun verrattuna aika loputon lista.

Painonnosto kehittää jalan nopeita lihassoluja käytännössä enemmän kuin mikään muu.  Tämä on selvää, siksihän sitä tehdään lukemattomien lajien oheisharjoitteluna.  Sikäli on selvää, että painonnostaja pärjää "kohtuullisen" hyvin kaikissa nopeita jalan lihassoluja vaativissa tehtävissä.  Eivät tällaiset suoritukset itsessään silti tarkoita, että laji itsessään olisi jotenkin äärimmäisen monipuolinen, eihän se ole.  Mutta ei se yksipuolisuus ole mikään huono asia.  On pikajuoksukin aika yksipuolista, muttei sitä kukaan väheksy.

Ehkä minulla korostuu ominaisuusajattelu, sinulla liikevalikoima, kun käsitämme monipuolisuuden eri tavalla. Painonnostossahan pitää osata kaksi liikettä, eikä sitä voi liikevaraston kannalta hirveän monipuoliseksi sanoa. Vaadittavien ominaisuuksien määrä on kuitenkin paljon suurempi. Otetaan esimerkiksi vaikka uimahypyt, koska siinä on paljon samaa, mitä telinevoimistelussa. Liikevalikoima on aika laaja, mutta en pidä sitä mitenkään monipuolisena lajina, sillä ominaisuuksista siinä on korostuneena lähinnä taito, fysiikan puolesta siinä ei hirveästi vaatimuksia ole. Telinevoimistelu menee monipuolisuudessa reilusti edelle, koska siinä on ns. käsitelineiden kautta todella kovat voimavaatimukset (ja paljon muuta).

Hyvinkin näin voi olla.  Vaikeinta lienee oikeastaan pärjätä niissä lajeissa, joita harrastetaan eniten, ja joissa maailman taso on sitä kautta kovin.  Tiettyjen yleisurheilulajien lisäksi tässä kastissa lienevät juuri painonnoston ja telinevoimistelun kaltaiset perinteiset lajit.  Joukkuelajeista lähinnä jalkapallosta voidaan kai puhua jotain, mutta menestys pitäisi määritellä ihan eri tavalla.

Vaikuttavia tekijöitä on juurikin harrastajamäärä, lajin vaatimukset, vaatimukset treenimäärässä ja vaatimukset lahjakkuudesta. Jälkimmäisestä esimerkkinä pikajuoksu, jossa 99.9% ihmisistä menettää mahdollisuuden olympiakultaan siinä vaiheessa, kun siittiö hedelmöittää munasolun.. Monessa muussa lajissa tuolla hetkellä ei ole läheskään yhtä suuri merkitys. Treenimääriä vaativista lajeista uinti nousee korkealle. Aika monella tökkää huipulle pyrkiminen siinä, kun 15-vuotiaana pitäisi viettää päivästä kuusi tuntia altaassa ja pari tuntia oheisia päälle.

Hyvä näin.  Etenkin kun kukaan ei liene tällaista esittänyt? 

Jussin tekstistä tällaista olin erottavinani. Voi olla, että luin vähän huolimattomasti, enkä vaan ymmärtänyt.

Vähän ohi otsikon aiheen nämä kyllä menee.

[Jussi]

Mm. nuo painin menetelmät (ja harjoittelu) ovat suhteellisen luonnollisia tapoja tuohon. Muita löytyy mm. kamppailulajeista (erilaiset ukemit ja vaativammat kaatumisharjoittelut), voimistelusta ja soveltavasta voimistelusta (esim. "trickaaminen", vapaajuoksu ja vastaavat). Noissa kaikissa on huomattava määrä oheisharjoitteita sitä varten, että aina kaikki ei mene kuin Strömsössä. Jo perusliiketasolla voi sitten kokeilla esim. kärrynpyörän "sortamista" mihin tahansa suuntaan kääntyvään kaatumiseen.

Ylipäätään esim. kamppailulajipuolella mennään hyvin usein sitä kautta, että opetellaan optimialueella toimiva perustekniikka (joka on yleensä periaatemalli) ja tätä sitten - yleensä pitkähkön ajan kuluessa - varioidaan vähemmän optimialueille (esim. voimantuoton kannalta heikossa kulmassa olevan raajan käyttöä, sillä vastaanottamista ja optimialueelle paluuta - joka on loukkaantumisten välttämiseksi sangen tärkeää - jne. harjoitellaan usein sangen paljon kokeneempien treeneissä).

Turvallisintahan kaikki on jotakuinkin rakenteellisen voimantuoton alueen keskellä. Tämä kuitenkin on, pakostakin, yleensä tilanne, jota yllättävissä tapauksissa ei esiinny. Siksi tulee harjoitella myös epäoptimaalisia asioita.

Voimaharjoitteluun (jota pidän hyvänä asiana, sekä painonnostometodeilla että muilla tavoilla) tätä voi yhdistää vaikkapa erilaisilla kahvakuulaharjoitteilla ja monilla muilla luovilla treeneillä.

[Ville]

...aina kaikki ei mene kuin Strömsössä.

Jostain syystä mieleeni tuli kuva unmotivational posterista, jossa on Mika Myllylän kasvot ja juuri tämä teksti. Olen selvästi ollut liikaa aikaa foorumilla.

[Dan-D]

Parry: lienemme oikeastaan aika samoilla linjoilla.

Jussi:  Optimialueella ja sen ulkopuolella treenaaminen ovat tosiaankin todella tärkeitä asioita hahmottaa mihin tahansa harjoitteluun liittyen.

Voimanosto verrattuna painonnostoon on esimerkiksi - sanotaanko - rajoittunutta.  Liikkeet ovat verrattaen yksinkertaisia, suoraviivaisia ja sangen olemattomalla motoriikalla toistoilla opittavissa ja optimoitavissa.  (En väheksy myöskään voimanostoa: ymmärrän hyvin esim. kisasyvyisen kyykyn keskivartalolle asettamat edellytykset, tukilihasten merkityksen, äärimmäisen voimantuoton vaativuuden jne. jne.)  Painonnoston liikkeet ovat vähemmän suoraviivaisia ja teknisempiä, jolloin niiden aiheuttamat vaatimukset tekniikalle ja tukilihaksistolle ovat vielä suuremmat.    Oheisharjoittelun tarpeet ovat merkittävät, kun tekniikka on niin herkkää, että voima suuntautuu helpommin optimialueen ulkopuolelle.

Ja juuri tähän seikkaan pohjimmiltaan perustuvat kaikki vanhat "metsuripuheet" siitä kuinka painonnostajat ja voimanostajat eivät oikeasti osaa liikuttaa muuta kuin rautaa.  Monissa muissa lajeissa liikutaan paljon kauempana optimialueesta, mikä merkitsee pienempää maksimivoimaa, mutta laajempaa kenttää, missä olemassaolevaa voimaa voidaan käyttää.  Paini on tosiaan klassinen esimerkki.  Joku käsivarsiheitto menee ihan helposti puhtaasti lämmitellessä kaverille, joka ei laita vastaan.  Mutta kun kaveri laittaa aidosti vastaan, sitä heittoa on a) vaikeaa päästä edes yrittämään ja b) vaikeaa saada vietyä läpi, koska vastaanpanevaa kaveria ei käytännössä ikinä pääse heittämään täysin puhtasti, vaan tekniikka on puolittain runtattava väkipakolla läpi.  Voimantuotto ja tarpeet ovat erilaiset.  Maksimivoima ei aina siirry suoraan lajivoimaan, koska pohja on erilainen.

Ja siksihän puhutaan nykyään taas muodissa olevasta funktionaalisesta voimasta.  Kaikille ei-kisaaville voimailijoille olisi todella järkevää harjoittaa ns. funktionaalista voimaa edes jollain tavalla.  Pelkän maksimivoiman tavoittelu ei edistä tavanomaisen elämän kannalta juuri mitään.  Lukuunottamatta painonnostoa ja voimanostoa, puntti kaikissa muodoissaan on yleensä pelkkää oheisharjoittelua, ja näin sen kuuluisi olla mielestäni myös kaikille normitallaajille.  Rinnalla tulisi käytännössä jokaisella olla jotain funktionaalista, oli se sitten kahvakuulaa (vähän funktionaalisempaa), crossfittiä, kamppailulajeja tms.  Jotain atleettisuutta kehittävää.

[DennyCrane]

Aika moni painonnostaja kipittää 100m alle 11s

Parry: Sanoisin ennemminkin että aika moni painonnostaja ei juokse 100m alle 11s. Uskon että painonnostajien vauhtikestävyys riittää juoksemaan 30m todella nopeasti, mutta 100m juokseminen alle 11s on kova suoritus. Korjaa toki jos sinulla on tilastoja jotka näyttävät aukottomasti että suurin osa painonnostajista kipittää 100m alle 11s. Olympiatason painonnostajista saattaisin uskoa nuo tulokset, mutta 100m juokseminen alle 11s on kyllä muutakin kuin puhdasta voimaa.

Tiedän että 150kg Arsi Harju on juossut 100m aikaan 11,67sek. Arsin harjoituksiin onkin nuoresta lähtien kuulunut muutakin kuin painonnostoa, varmasti myös loikkia ja juoksua.

Rinnalla tulisi käytännössä jokaisella olla jotain funktionaalista, oli se sitten kahvakuulaa (vähän funktionaalisempaa), crossfittiä, kamppailulajeja tms.  Jotain atleettisuutta kehittävää.

Dan-D:n kanssa olen ehdottomasti samoilla linjoilla crossfitin, kamppailulajien ja kahvakuulaharjoittelun hyödyllisyydestä, lisäisin tuohon vielä voimistelun. Itse harrastan lukkopainia ja saliharjoitteluni painottuu aika pitkälti crossfittiin ja kahvakuula-harjoituksiin. Oma lajitaustani nuoruudesta on jalkapallo, yleisurheilu ja judo. Voin sanoa että ensimmäiset kaksi noista lajeista ovat pitäneet huolen että omaan todella kireät & kankeat jalat :D

[Dan-D]

^Sehän oli poislukien raskas sarja, mikä periaatteessa merkitsee että kaikki ehdokkaat ovat huomattavan atleettisia.  Painoluokkaurheiluna painonnosto kannustaa optimaaliseen teho-paino -suhteeseen, mihin ylimääräinen rasva ei kuulu.  Ei minulla faktaa tästä ole, mutten välttämättä epäile väitteen mahdollisuutta.  Täytyy pitää mielessä että painonnoston (lajin) harjoitteluun liittyy yleensä myös hyppyä, loikkaa ja muuta vastaavaa.  Jos työntötulos on 2x oma paino (alemmissa sarjoissa), voi 100m juoksu mennä aika mukavaan vauhtiin.

Toisaalta painonnostoa ajatellen optimaaliset reiden ja säären välitykset eivät ole kovinkaan hyviä juoksua ajatellen.

[Gaffer]

Aika moni painonnostaja kipittää 100m alle 11s

Korjaa toki jos sinulla on tilastoja jotka näyttävät aukottomasti että suurin osa painonnostajista kipittää 100m alle 11s. ]

"Aika moni" - missä kohtaa Parry mainitsi "suurin osa"?

[DennyCrane]

Väännän vielä rautalangasta:

Ohessa 100m kärkitulokset Suomessa (Lähde: wikipedia):

1. 10,21 Tommi Hartonen Vaasa, Suomi 23. kesäkuuta 2001
2. 10,23 Markus Pöyhönen Joensuu, Suomi 20. heinäkuuta 2002
3. 10,26 Jonathan Åstrand  Tampere, Suomi 12. kesäkuuta 2011
4. 10,34 Jarkko Ruostekivi Tampere, Suomi 20. kesäkuuta 2007
5. 10,38 Stefan Koivikko Joensuu, Suomi 20. heinäkuuta 2002
6. 10,40 Kari Louramo Lahti, Suomi 19. elokuuta 2000
 10,40 Nghi Tran Tallinna, Viro 16. elokuuta 2005
 10,40 Joni Rautanen Jämsänkoski, Suomi 4. heinäkuuta 2010
9. 10,41 Hannu Hämäläinen Lapinlahti, Suomi 18. heinäkuuta 2010
10. 10,42 Ari Pakarinen Tuusula, Suomi 9. heinäkuuta 1994
 10,42 Janne Haapasalo Tampere, Suomi 24. elokuuta 1997

Jos ihmiset jotka ovat huippu-urheilijoita ja harjoittelevat pelkästään juoksua 24/7 eivät saa alitettua 11s tulosta kuin optimi-olosuhteissa, niin epäilen aika vahvasti että painonnostajilta jää sama tekemättä. 11s on kova raja ja sen alittamiseen vaaditaan juoksutekniikkaa ja paljon nopeita lihaksia. Muutenhan painonnostajat voisivat sivu-hommana käydä korjailemassa pikajuoksun pystit kotia.

Gaffer: Luin ehkä Parryn tekstin huolimattomasti, jäi sellainen kuva että aika moni tarkoittaa kontekstissa yli 50%.

E: vastaus Gafferille

[Dan-D]

Niin, onhan se järkyttävän kova aika.  Toki näistä alle 10,5 ajoista on alle 11 s aikoihin vielä vähän matkaa.  En minä osaa sanoa, mutten uskalla epäilläkään.  Näkemäni painonnostajat ovat niin järkyttäviä fysiikaltaan, etten uskalla epäilläkään.

Muistaakseni esim. Pöyhönen juostessaan nuo ajat veti lehtihaastattelun mukaan sellaista varttikyykkyä takaa jollain 250 kilolla.  70-80 kiloiset painonnostajat työntävät kansallisellakin tasolla sellaista 150-180 kiloa, mikä merkinnee palttiarallaa parinsadan syvää etukyykkyä ja täysin eri luokassa olevaa voimantuottoa.

Kansainvälisellä tasolla esimerkiksi 77-kiloisten MM-kisoissa pistesijoille pääseminen vaatinee sellaista parinsadan kilon tuntumaan yltävää työntöä.  Siinä on voimantuotto niin järkyttävällä tasolla, että kyllä kai sitä eteenpäin pääsee.

Mutta kieltämättä aika on niin kova, että hirvittää.  Kuka tietää?  Spekulointi on kivaa.

[Jal]

No tekniikastahan minä lähinnä puhuinkin.  Ja toisaalta ovat ne fyysisetkin vaatimukset aika yksipuoliset.  Nopeita lihassoluja ja riittävä koordinaatio, hyvät tukilihakset.  On tässä aika moneen lajiin verrattuna aika vähän vaatimuksia.

Minä nään ominaisuuskartan ehkä vähän laajemmin. Voima, räjähtävä voima, nopeus, kimmoisuus, elastisuus jne. Vaikka moneen noista on huomattavaa etua siitä, että solujakauma on nopea, ne ovat kuitenkin aivan eri asioita, ja reagoivat erilaiseen harjoitteluun, vaikka käsikädessä kulkevatkin. Noita kun alkaa listaamaan, tulee aika pitkä lista. Esim. kestävyysjuoksuun verrattuna aika loputon lista.

Eipä sitä ole järkevää verrata about minuutin urheilusuoritusta jopa yli kahden tunnin urheilusuositukseen.

Hyvinkin näin voi olla.  Vaikeinta lienee oikeastaan pärjätä niissä lajeissa, joita harrastetaan eniten, ja joissa maailman taso on sitä kautta kovin.  Tiettyjen yleisurheilulajien lisäksi tässä kastissa lienevät juuri painonnoston ja telinevoimistelun kaltaiset perinteiset lajit.  Joukkuelajeista lähinnä jalkapallosta voidaan kai puhua jotain, mutta menestys pitäisi määritellä ihan eri tavalla.

Vaikuttavia tekijöitä on juurikin harrastajamäärä, lajin vaatimukset, vaatimukset treenimäärässä ja vaatimukset lahjakkuudesta. Jälkimmäisestä esimerkkinä pikajuoksu, jossa 99.9% ihmisistä menettää mahdollisuuden olympiakultaan siinä vaiheessa, kun siittiö hedelmöittää munasolun.. Monessa muussa lajissa tuolla hetkellä ei ole läheskään yhtä suuri merkitys. Treenimääriä vaativista lajeista uinti nousee korkealle. Aika monella tökkää huipulle pyrkiminen siinä, kun 15-vuotiaana pitäisi viettää päivästä kuusi tuntia altaassa ja pari tuntia oheisia päälle.

Näin. Yhtä hurjia treenimääriä vaatii myös kestävyyslajit, kuten vaikka kävely ja juoksu. Ainakin mm. ranskalainen Diniz kävelee 350km/viikko. Lisäksi huippumaratoonarit treenaavat lähes joka päivä pari treeniä, mutta kilometrimäärältään eivät ihan kävelijöiden tasolle pääse. Tai no, japanilaiset sekopäät ovat asia erikseen, kun on juostu 1200km 8 päivään ja normaaleja 400km viikkoja. Ja tässä varmasti tulee esiin jonkinlaisia geneettisiä eroja mm. afrikkalaisiin, joiden en usko treenaavan läheskään yhtä paljon ja jotka silti suvereenisti hallitsevat kestävyysjuoksuja.

Tosin sitä en tiedä, mitä tekemistä tällä on laihduttamisen kanssa.

[Dan-D]

Laihduttamisen?  Mitä tekemistä tällä ketjulla on laih....

Ai, niin joo. 


Treenimääriin iittyen muistelen muuten myös lukeneeni joskus Paavo Nurmen treenimetodeista.  Hänellä kai treenimäärät olivat tavallaan valtavia, kun hänellä oli jumalattoman pitkiä "reippaita" kävelylenkkejä (puhutaan siis useiden tuntien kävelylenkeistä) pohjakunnon rakentamiseksi.  Varsinaista juoksua oli kai kasvavassa määrin aina kilpailukautta lähestyttäessä, mutta valtava pohja rakennettiin pitkin talvea tuntikausia kävelemällä.  Näin yhteenlasketut treenimäärät olivat valtavia.

[DennyCrane]

Niin joo laihduttaminen :D

Olen huomannut että ruuansulatukseni toimii paremmin ja yleinen fiilis on parempi kun vältän syömästä seuraavia asioita:

1) Viljat & gluteiini
2) Sokerit, tärkkelys, hiiva
3) Keinotekoiset aineet & einekset
4) Margariini

Näitä taas suosin ja olen pysynyt hyvässä kunnossa (sisäelinrasvat minimissä (20). , rasva% 7, verenpaine 64/117, paino 78kg pituus 186kg lihasmassa 40kg), vaikka välillä on kausia jolloin en ehdi urheilla:

(Luomulaatuinen/villi jos vain mahdollista)
1) Voi
2) Liha (riista,naudanliha) & kala (muikku,silakka,lohi,katkarapu)
3) Kananmunat
4) Marjat ja hedelmät
5) Oliiviöljy
6) Kasvikset

Näen että ruokavalio on suurin vaikuttaja yleiseen fiilikseen ja elimistön kuntoon, toki liikunta tukee vahvasti sitä ja en haluaisi tehdä mitään prosenttijaottelua näiden välillä. Ruokavalio, liikunta ja riittävä lepo on pyhä kolmio josta ei kannata luopua.


Tiedän että tällä foorumilla on paljon ihmisiä jotka arvostavat laatua, joten on ihmeellistä jos niinkin tärkeässä asiassa kuin ruokavalio ei osata satsata laatuun, vaikka euromääräinen ero on joskus todella pieni.

[Parry]

DennyCrane: Ei minulla tietenkään ole mitään tilastoja asiasta. Tietoni perustuu kuulopuheisiin, luettuun tietoon ja omiin silmiin. En uskalla mitään prosentteja sanoa, mutta todella moni painonnostaja pitää pilkkanaan 11s satasta. Ja nimenomaan huipputasolla, ei harrastelijoiden ja kansallisen tason keskuudessa. Mm. David Rigert 10,4s. Laitoit aikoja suomalisilta, ja niihin nähden voi tuntua uskomattomalta, että joku painonnostaja juoksee yhtäkovaa, mutta suomalaiset ovat väärä vertailukohta, sillä he ovat valovuoden huippua jäljessä. Oikea vertailukohta olisi Bolt, 9,58. Perusteluna se, että siinä vaiheessa saadaan n. yhtä lahjakkaat, yhtä hyvin harjoitelleet ja sanotaan nyt vielä: yhtä hyvin lääkityt urheilijat samalle viivalle. 9,58 vs 10,50 on valtava ero, puhumattakaan 11s. Jos suomalaisia juoksijoita verrataan, tulee se tehdä suomalaisiin painonnostajiin, jotka ovat vähintään yhtä kaukana huipulta. Aika harva siinä porukassa alle 11s juoksee, tällä hetkellä tietääkseni ei kukaan.

Painonnostajat muuten harjoittelevat yllättävän samalla tavalla, mitä pikajuoksijat. Molempien ohjelmaan kuuluu spurtteja, hyppelyitä ja punttia (ok, ei kaikkien). Tässä valossa painonnostajien juoksutulokset eivä ole niin suuri ihme. Ja puhutaan muista, kun 150 kiloisista raskassarjalaisista.

J: Ei tietenkään järkevää, mutta ominaisuuksien monipuolisuutta voi toki verrata. Esim. 10000m kilpailuissa lopputulos voidaan ennustaa lähes täydellisesti laittamalla kilpailijoiden VO(2)max arvot järjestykseen (jos kilpailu ei ole taktiikkajuoksu). Tämä kertoo siitä, että lähes pelkästään yksi ominaisuus ratkaisee. Painonnostossa esim. kyykkytulos on aika huono ennustaja.

[Osman]

Eikös Werner Günthörin(siis kuulantyöntäjä) kohdalla puhuttu myös 11 sekunnin satasesta (ja 2 metrin korkeustuloksesta).
Eikö toki 130 mitoissa vaan ilmeisesti nuorempana.