Okei nyt on lause erotettu asiayhteydestä, mutta on niin herkullinen paikka, että on pakko kirjoittaa kommentti. Naisten ja miesten palkkauksessa ei ole epäsuhtaa, mikäli otetaan huomioon koulutus ja työtehtävä.
Tämä ei ole poikkeuksetonta. Joillain aloilla eroja on paljonkin - jopa yli tuhat euroa kuukaudessa.
Ja mikäli mukaan otetaan tehty työmäärä siirtyy epäsuhta naisten eduksi.
Tämä on yleisellä tasolla viimeaikaisten tutkimusten valossa totta. Tämänkään esittäminen yleisenä totuutena ei kuitenkaan liene kovin järkevää.
Biologisesti mies ja nainen ovat erilaisia,
Tämä on ilmiselvää, mutta...
jonka johdosta naiset hakeutuvat matalapalkkaisiin palveluammatteihin ja toisalta miehet korkeapalkkaisiin asiantuntija ja muihin töihin.
...siitä ei mitenkään loogisesti aiheudu esittämääsi johtopäätöstä. Korrelaatio ei tässä johda kausaatioon. Biologinen sukupuoli ja sosio-kulttuuriset sukupuolikäytännöt ja -tavat on syytä erottaa toisistaan, jos haluaa esittää järkeviä lausuntoja. Lisäksi on merkittävää, että tämä ei tarkkaan ottaen nykyään edes pidä paikkaansa (läheskään kaikilla aloilla). Esimerkiksi juridiikka on klassinen korkeapalkkainen asiantuntijatehtävä, mutta valmistuvista juristeista 60-70% on naisia.
Lisäksi riskinottokyky selittää miesten korkeampaa palkkaa, mikäli ainut palkkauksen kanssa vertailtava asia on sukupuoli.
Miten riskinottokyky a) liittyy palkkaan; b) on sukupuolisidonnaista?
Aina, kun esitetään ajatuksia siitä, kuinka eri ihmisryhmien hakeutuminen tietyille aloille ja ko. ihmisryhmien palkkatasot otetaan puheenaiheeksi, tuntuu näkevän näitä väitteitä luontaisista taipumuksista. Siksi on syytä ottaa esimerkki: opettajat. Opettaja oli pitkään arvostettu ja suhteellisen hyväpalkkaisena pidetty ammatti - ja erittäin miesvaltainen. Alan sukupuolijakauma, arvostus ja suhteellinen palkkataso muuttuivat olennaisesti samoihin aikoihin. Oliko syynä opettajan ammatin vaatimusten muuttuminen vai yhteiskunnan rakenteellinen epätasa-arvo?