Moi!

Luin NY Timesin artikkelin Nykin fillarimuodista. (Vaatii rekisteröitymisen tai visiitin Bug Me Notiin  Artikkelissa itsessään ei ole juuri sisältöä ja kuvissa olevat herrasmiehetkään eivät nyt erityisen tyylikkäiltä näytä. Muodikkailta kyllä.

Työmatkalla (fillarin selässä) mietin, että todennäköisesti saisin koottua enemmän ja parempaa informaatiota pyöräilystä ja siihen liittyvistä kompromisseista. Onko foorumilla muita rauhallisen & tyylikkään cityfillaroinnin ystäviä? Voisin laatia pari koostetta vaikka viikonlopun ja ensi viikon aikana -- lähinnä siis hyviä linkkejä ja hieman omia kokemuksia ja varustearvioita.

Tarkennan vielä, etten nyt siis puhu hikilenkeistä tai downhillistä tai maastoajosta tunturien seinillä. Niille on omat fooruminsa ja omat vaatteensa.

Ilmottaudun nimenomaan rauhallisen kaupunkipyöräilyn suureksi ystäväksi. Täten olisin hyvinkin kiinnostunut. Sartorialistissa bongasin joskus italialaisen herran ratkaisun lahkeiden sotkeentumiseen: hihastimet nilkkoihin.

Miten ratkaiset esimerkiksi hikoilun ongelman? Vai oletko niitä onnellisia joiden "hikoilukynnys" on sen verran korkealla, että rauhallinen pyöräily ei sitä ylitä? Itse hikoilen nimittäin melko paljon ja tuo 'kynnys' on hyvinkin matalalla - jos on vähänkin liikaa vaatetta niin jo kävellessä selkä kostuu (ei tietenkään märäksi asti, mutta sen verran että sen tuntee).

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Kaikki vapaaehtoisesti ja intohimon avulla koottu materiaali on tervetullutta, oli kyse sitten napeista taikka klassisista pyöräilyvaatteista.

Omasta kokemuksestani olen erotellut fillaroinnin ja muun pukeutumisen aivan omiksi kategorioikseen. Käytännössä tullessani fillarilla töihin, pukeudun matkan ajaksi urheilutamineisiin ja työpäivän aloitan suihkun kautta. Työvaatteet ovat valmiina työpaikan pukukaapissa (kaapissa seisoo aina väh. yksi puku kaiken varalla. Suunnittelijan tehtävissä casual pukeutuminen riittää hyvin). Erotellun työ- ja pyöräilypukeutumisen toinen hyvä puoli on se seikka, ettei säästä tarvitse välittää, kun nykyaikaiset urheilutekstiilit kestävät joka säässä.

Olen kokenut tämän parhaaksi vaihtoehdoksi. Aamulla ei tarvitse niin huolehtia ulkonäöstä ja työpäivä on mukava aloittaa suihkunraikkaana. Yritin jossain vaiheessa polkea työvaatteissä töihin, mutta tuskastuin siihen nihkeään oloon, joka minulle tulee pyöräilyn jälkeen. Tähän on syynä varsin vilkas aineenvaihdunta, jonka vuoksi suosin myös hyvin ohuesta kankaasta valmistettuja pukuja.

Ilmottaudun nimenomaan rauhallisen kaupunkipyöräilyn suureksi ystäväksi. Täten olisin hyvinkin kiinnostunut. Sartorialistissa bongasin joskus italialaisen herran ratkaisun lahkeiden sotkeentumiseen: hihastimet nilkkoihin.

Ovela ratkaisu. Nätti ratkaisu on myös Brooksin nahkaklipsi, mutta mikään ei voita kunnon ketjusuojaa, kuten Hebien Chainglideriä.

Miten ratkaiset esimerkiksi hikoilun ongelman? Vai oletko niitä onnellisia joiden "hikoilukynnys" on sen verran korkealla, että rauhallinen pyöräily ei sitä ylitä? Itse hikoilen nimittäin melko paljon ja tuo 'kynnys' on hyvinkin matalalla - jos on vähänkin liikaa vaatetta niin jo kävellessä selkä kostuu (ei tietenkään märäksi asti, mutta sen verran että sen tuntee).

Tuohan on juuri fillaroinnin perusongelma. Ratkaisu riippuu vähän vuodenajasta, matkan pituudesta, säästä ja muusta vastaavasta. Keväällä ja kesällä onneksi vaatetus auttaa paljon, mutta käytännössä silloin täytyy ponnistaa casualin puolelta. Jos on tarkoitus kuljettaa tavaraa paikasta A paikkaan B, sivulaukku auttaa selän kanssa paljon. Ortliebin Office Bagia on kohtuullisen toimistouskottava, kunhan muistaa pitää puhtaudesta huolta.

Puh. Tämän piti olla ihan nopea vastaus, mutta vielä olisi paljon jatkettavaa. Jatkan siis viikonloppuna.

Fillaroiko joku töihin puvussa? Itse olen maailmalla törmännyt useampiinkin todella tyylikkäisiin herroihin, jotka kruisailevat fillarillaan erittäin formaaleissakin vetimissä. Kyseiset herrat ovat tehneet minuun siinä määrin suuren vaikutukse, että haluaisin itsekin moisen statementin tehdä. Nämä käytännön kysymykset vain askarruttavat. Lähinnä Helsingin keskusta-alueella liikkuessa fillari olisi varsin käyttökelpoinen kulkupeli, mutta jotenkin habitus pitäisi saada pidettyä raikkaana.

Tuohan on juuri fillaroinnin perusongelma. Ratkaisu riippuu vähän vuodenajasta, matkan pituudesta, säästä ja muusta vastaavasta. Keväällä ja kesällä onneksi vaatetus auttaa paljon, mutta käytännössä silloin täytyy ponnistaa casualin puolelta. Jos on tarkoitus kuljettaa tavaraa paikasta A paikkaan B, sivulaukku auttaa selän kanssa paljon. Ortliebin Office Bagia on kohtuullisen toimistouskottava, kunhan muistaa pitää puhtaudesta huolta.

Office bag näyttää ihan pätevältä kuljetusratkaisulta, mutta olen itse niin tyytyväinen nahkaiseen salkkuuni, että toivoisin jonkinlaisia vinkkejä tuon kytkemisestä fillariin. Onko satulalaukkuja tarjolla sellaisia, joihin salkun voisi sujauttaa sisään? Tosin tuommoin laukku varmaan nyysitään melko nopeasti fillarista jos sen tyhjänä jättää pyörään. Millään mustekalaviritelmällä en haluaisi salkkuani roudailla koska sisällä yleensä on tietotekniikkaa parin tuhannen euron arvosta..

Olen kokenut tämän parhaaksi vaihtoehdoksi. Aamulla ei tarvitse niin huolehtia ulkonäöstä ja työpäivä on mukava aloittaa suihkunraikkaana. Yritin jossain vaiheessa polkea työvaatteissä töihin, mutta tuskastuin siihen nihkeään oloon, joka minulle tulee pyöräilyn jälkeen. Tähän on syynä varsin vilkas aineenvaihdunta, jonka vuoksi suosin myös hyvin ohuesta kankaasta valmistettuja pukuja.

Työmatkapyöräilystä tipahtaa myös iso osa viehätyksestä jos touhua ei pysty ottamaan liikuntana. Poljin aikanaan Vallilasta Kehä III:selle ~16 kilsaa aamuin illoin ja mahdollisimman kovaa.  Aika hyvin tuo matka-aika upposi työmatkarutiineihin ja vapaa-aikana ei tarvinnut miettiä lenkille lähtöä.

Oikea pyörä on oleellinen osa rauhallista matkantekoa. Tänä päivänä hommaisin jonkin pystyasentoisen cruiserin, jolla ei tule vahingossakaan poljettua liian kovaa. Myös pysähtely on matalalla pyörällä helpompaa.

Milanossa näin erään viiltävän coolin kaverin puvussaan suihkivan Segwayllä kävelykadun näytekikkunasta toiseen. Ei kaveri ostoksilla tuntunut olevan, kunhan kävi näyttäytymässä : - )

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Suuri mies (monella saralla mitattuna) ja pieni pyörä on aina hullukurinen yhdistelmä. Kenties Helkaman Oiva-malli olisi natsannut paremmin.

Pyöräilen duuniin joka päivä. Matka kestää n. 20 minuuttia ja ajan sen niin hiljaa, etten hikoile. Repussa tai sivulaukussa on paita ja alusvaatteet, ja töihin olen kerännyt valikoiman housuja, kenkiä ja takkeja. Ajan tarkoituksella matkan fillaritamineissa, koska pyöräily on niissä mukavampaa ja oikeat urheiluvaatteet hikoiluttavat vähemmän kuin esimerkiksi Barbourin vahakangastakki.

Trikoissa en kuitenkaan aja, enkä myöskään käytä varsinaisia kuorivaatteita kuin aivan kylmillä ilmoilla (kuorivaatteet hikoiluttavat ja ovat muutenkin epämielyttävät). Moni työmatkapyöräilijä näyttää pukeutuvan aivan liian paksusti. Tämäkin talvi meni takilla, jossa ainoastaan etuosa oli tuulisuojattu. Merinovillaiset pyöräilypaidat toimivat myös hienosti ja ovat tyylikkäitä.

Herrasmies löytää tyylikkäitä ajovaatteita esimerkiksi Raphan //http://www.rapha.cc/ mallistosta. Kuvassa tweedistä valmistettu ajotakki, jota on saatavilla vain rajoitettu erä:



Raphan Plus Four -pyöräilyhousut ovat monikäyttöiset: gun stockinseilla tai pyöräilyirtopunteilla ryyditettynä niillä pärjää kylmälläkin varsinkin jos alla on vielä pyöräilyshortsit.



Innoitusta herramiespyöräilyyn voi hakea hyvin myös tammikuisen Tweed run -tapahtuman kuvista. Lähtö oli tietenkin Savile Row'lta Huntsmanin edestä.



Lisää kuvia löytyy Flickr:stä //http://www.flickr.com/photos/tags/lfgsstweedrun/. Kannattaa myös katsoa esimerkiksi Tweed Cycling Clubin nettisivuja (//http://www.tweed.cc/). Herrasmiehellä pitää tietenkin olla myös fillari kohdallaan, ja tällaista Englannissa käsintehtyä Merciania olen harkinnut jo pari vuotta, mutta nykyisestä titaanifillarista ei ole oikein syytä luopua:

Pidän aivan erityisesti kotimaisista Helkaman Oiva&Aino ja Tunturi Akseli&Elina sekä muista vastaavan mallisista kotimaisista polkupyöristä. Oma pyöräilyni onkin valitettavasti melko satunnaista. Suosisin enemmänkin kotimaista, sääli vaan että siihen on niin harvassa asiassa mahdollisuutta. Polkupyöräilyssä se onneksi onnistuu!

Valitettavasti kotimaisen suosiminen ei ole nykyään aivan helppoa fillariasioissakaan. Suomessa ei valmisteta enää kuin Helkaman teräsrunkoiset pyörät. Kaikkien muiden valmistajien (esim. Tunturin kaikki mallit ja Helkamankin alumiinirunkoiset) pyörät tulevat jostakin kaukaa. Monien pyörämerkkien kasaus tehdään Suomessa (esim. Nishiki), mutta hollantilaisessa omistuksessa olevat Tunturit kasataan konsernin Unkarin toimipisteessä.

Tietenkin kotimaisista se armeijamallikin on melko nostalginen, liekö Helkamalla mallinimi "Jääkäri"? Turhan raskas omaan makuuni.

Itse hurjastelen nimenomaan armeijan mallilla. Oli romuraudaksi menossa ja pelastin sieltä lavalta itselleni. Ja on muuten painava. Muuten todella tyytyväinen oon kyllä siihen ollut. Ehkä rengas voisi olla kapeampi ja kieltämättä edes kolme vaihdetta maistuisi mäkisemmässä maastossa.

Siinä oli muutamia pikkuvikoja kun sen sain haltuuni ja viedessäni tuttuun korjaamoon ihmettelivät, että mikä siinä muka voi mennä rikki - ovat kuulemma niin lujaa tekoa.

Pyöräily on hieno harrastus, sekä maantiellä, että maastossa. Sen sijaan ilmastomme ei oikein suosi siistimmissä vaatteissa ajamista (ajelua ehkä). Pyörässä on käytännössä aina ketjurasva+katulika töhnää, jonka poistaminen vaatteista on vaikeaa. Samoin liikennekulttuurimme ei ole pyöräilyä suosivaa, jos vertaa eteläiseen Eurooppaan. Pyörällä on hyvin hankala ajaa niin hiljaa, ettei hiki tulisi (etenkin kesäkuumalla, jolloin se muutoin olisi luontevinta työmatkoihin). Eli vaihtovaatteet taitaa  ainoa toimiva keino. En myöskään laittaisi kovin hienoa materiaalia olevia housuja pyöräilyyn, kun farkutkin kuluvat kohtuu nopeasti haaroista puhki. Samoin sileäpohjainen (nahka erityisesti) luiskahtaa helposti polkimelta - kokemusta on.

Itse käytän lahkeiden sitomiseen retkeilyhihnoja (noin 50 cm), toimii hyvin. Tosin ei kovin tyylikästä.

Mä käytän lahkeiden sitomiseen heijastinta joka on samantyyppinen ton brooksin nahka remmin kanssa. Ei kauhean tyylikästä mutta käytännöllistä ja turvallista. Tai siis oikean jalan lahkeen. Vasenta en ole katsonut tarpeelliseksi sitoa. Ketjurasvana kannattaa muuten käyttää ketjuvahaa. Esimerkiksi Pedrosilla on hyviä. Itse olen käyttänyt Ice Waxia. Sotkee huomattavasti vähemmän kun öljy tms.