Heh! Sinä se jaksat yllättää.. Tuossa on tosin muistettava se, että (ainakin minun käsitykseni mukaan) punk-kulttuuri on kapinointia myös laillista yhteiskuntajärjestystä ja "hyviä tapoja" vastaan, joten aivan varmasti punkkarit kohtaavat skeptikoita.
Näin juuri. Kyllähän ongelmia tuli teininä haettua ihan itsekin, ei siinä mitään.. Toisaalta, joskus 80-luvun puolivälissä syyksi saada Nokian nuoriso-ohjaajasta ja päästä putkaan riitti tavallisena tiistai-iltana selvinpäin, rauhallisesti kävely kauppatorin halki.
..Edelleenkin kapinoin yhteiskuntajärjestystä vastaan, tosin omalla tavallani. Joskin uskon myös hyviin tapoihin. Sitä paitsi, toisinaan kohteliaasti esitetty 'henkinen keskisormen nosto' näyttää usein myös purevan konkreettista haistattelua paremmin. Jörn Donner lienee alan mestareita Suomessa..
Rant over, ettei mene 'politiikaksi'..
Keesi-punkkari-vaihetta - ulkoista siis - ei kestänyt kauhean pitkään, kyllästyin jatkuvaan naljailuun, kalajapullosateeseen kaduilla tms. Vetäisin keesin pois, tukan lyhyeksi, tilalle Fred Perry, Levikset, Harrington -takki (silloin en ollut originaali g9-takista kuullutkaan..) ja Doc Martensit tai oxblood broguet. Viikonloppuisin puku tai jollei pukua niin pikkutakki ja farkut päälle. Voin kertoa että sekin risoi perusjuntteja.. ja muutamia ahdasmielisempiä punk-heppuja jotka katsoivat nöyrimmän palvelijanne muuttuneen 'jupiksi', 'liittyneen systeemiin' ja 'pettäneen aatteen' tms bullshitiä. No, virkavalta antoi olla rauhassa.. Lacoste-pojat ja Lietolaiset rasvikset eivät edelleenkään.. :D
Love Is A Hurting Game (That I Can't Win):
http://www.youtube.com/watch?v=wtJpNK_CmSIedit: mailin 'soundtrack' unohtui..