Kun Saska Helmikallio pukeutui vaaleaan puukuun, kirjoitti isä vankilasta kirjeen, jossa totesi tämän
häpäisevän vaaleilla housuilla koko suvun.
Heh.
No, romanikulttuurin perimmäinen ongelma lienee juuri se, että ympäröivän yhteiskunnan säännöistä ja tavoista ei juuri piitata. Vankilaan joutuminen on valtaväestön pakkovallan alaisuuteen joutumista, josta ei aiheudu suoraan häpeää. Jos vankilaan joutuu jostain, joka loukkaa romaniyhteisön omia sääntöjä, siinä nähdään ongelma.
Eli tälle ei voi naureskella siinä mielessä kuin herkästi tulee mieleen. Tähän nimenomaiseen seikkaan liittyy hyvin paljon hyvin syvällekäyviä kysymyksiä.
Tuossapa selitys. Miten muuten suhtaudumme kansallis- tai kansanpukuun? Arvoimmeko niitä samojen pukeutumissääntöjen näkökulmasta kuin muuta / omaa pukeutumistamme? Arvostammeko kansallispukua yleensä vai ainoastaan silloin kun se on valtaväestön pukeutumista? Minusta kansallispukuun pitää suhtautua ihan omana alueenaan, samoin oma alueensa on työpuku (virkapuku).
Samaa mieltä. Istuvuus- ja muita elementtejä toki voi arvioida, mutta tulee ottaa huomioon lähtökohtaiset rajoitteet.
Itse suhtaudun lähtökohtaisen nuivasti koko suomalaisen kansallispuvun käsitteeseen. Kotimainen kansallispuku on täysin keksitty konsepti, joka jollain oudolla tavalla mukailee työväen pukeutumista. Miten ihmeessä siitä on aatu väännettyä juhlapuku? Koko konsepti on minun mielestäni teennäinen, enkä henkilökohtaisesti juurikaan siksi suomalaisista kansallispuvuista pidä. Ne eivät myöskään ole mielestäni tyylikkäitä.
Eli näistä lähtökohdista en suomalaisia kansallispukuja arvostele mitenkään. Jos taas kyseessä on jonkun kulttuurin aitoa kansanperinnettä ilmentävä ja aidossa käytössä oleva puku, sitä voi arvioida lähinnä tuon kulttuurin lähtökohdista. Siinä mielessä olen siis samaa mieltä, että niihin täytyy suhtautua ihan omina kokonaisuuksinaan.
