Kenkäni, hajalla.
Kotimatkalla töistä liukastuin asvaltilla olleeseen erittäin liukkaaseen kohtaan jalkakäytävällä. Viereen oli joku alkuviikosta läväyttänyt henkilöauton liikennevalotolppaan, ja jostain syystä epäilen, että näillä asioilla oli jokin yhteys. No, onnistuin pitämään itseni pystyssä, eikä sentään mennyt esim. puku rikki, mutta kotiin päästyäni huomasin, että olin ottaessani tukea toisella jalalla onnistunut sähläämään kengän nahan suorastaan puhki. Kyseessä on klassinen captoe oxford, jonka toinen captoe on nyt reikää rikkaampi. Karmea vekki, oikeasti.
Tänään sitten soitellaan vakuutusyhtiöihin ja kerjätään korvausta. Jos ei natsaa, kinutaan rahaa Helsingin kaupungilta.
Sapettaa.
Edessä on (korvauksilla tai ilman) uusien käyttöoxfordien hankinta. Jee, uusi sisäänajo…
Miksi tällaiset asiat kohtaavat aina lempikenkiä? Niitä kaikkein mukavimpia, istuvimpia, eniten käytettyjä, mukavasti ikääntyneitä (vaikka vajaan vuoden vanhat ovatkin)? Sapettaa pahasti.