Voisi kysyä näin: kenen työn tekemiseen oma luonne tai maailmankuva ei vaikuta? Toimittajat sentään miettivät tuota asiaa aktiivisesti.
Ja minä voin vastata: Sellaista ihmistä jonka työn tekemiseen oma luonne kautta maailmankatsomus ei vaikuta ei löydy mistään. Ja vaikka toimittajat miettisivät tuota asiaa aktiivisesti niin, ikävä kyllä, viileä objektiivisuus ja asioiden tarkasteleminen useammasta näkökulmasta ei ole mediaseksikästä.
Mitä mediatalot tänä päivänä odottavat mediantekijöiltä?: Kärjistämistä, tahallista väärinymmärtämistä, riidanhaastamista, moraalipaniikkien lietsontaa, ihmisten pelottelua, asioitten asettamista ihmeellisiin mittasuhteisiin ja asiayhteyksiin. Kiihottaminen myy.
Mitä enemmän klikkauksia netissä, mitä raflaavampia lööppejä, mitä enemmän irtonumeromyyntiä, sen parempi. Journalistinen objektiivisuus ja analyyttisyys on korvaantunut ideologisella paatoksella, yleissivistys ennakkoluuloilla, kielitaito oikoluluohjelmalla ja halu ymmärtää asioita ja ilmiöitä patologisella oikeassa olemisella ja (kuvitellun) moraalisen ylemmyyden näyttämisen halulla. Trolli istuu moderaattorin tuolissa.
Aivan varmasti on olemassa myös toimittajia jotka haluavat kirjoittaa objektiivista analyyttista laatujournalismia eivätkä mielipidekirjoituksia mutta pahoin pelkään että heitä kutsutaan työttömiksi.
Mutta mitäpäs noista. Tämän päivän lehti on huomisen kalankäärettä. Painotuoretta lehteä lukiessa mustuu sekä kädet että mieli.