Tuossa kuvassahan kissalla on solmio aivan liian löysällä. Virhe jota toivoisin näkeväni huomattavasti harvemmin.

Sama minua tuossa kuvassa harmitti, mutta ei löytynyt netistä parempaakaan, enkä jaksanut skannaillakaan. Suosittelen silti tutustumaan ja solmion löystymiseen tuossa kuvassa saattaa löytyä selityskin albumista...

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Kauniisti piirrettyä eurooppalaista sarjakuvaa hyvien tarinoiden ja klassisen miesten tyylin ystäville. Kuvituksen asut on huolellisemmin toteutettu kuin monissa elokuvissa

Tuossa kuvassahan kissalla on solmio aivan liian löysällä. Virhe jota toivoisin näkeväni huomattavasti harvemmin.

Tosiaan, Blacksadia voin myös suositella. Upeaa piirrosjälkeä, hyviä tarinoita ja elegantti film noir -vaikute.

Olikohan tuo Blacksad Egmontin kustantama. Jos on niin ne varmaan tuosta hyllystäni löytyykin. Kun tuntuu että olen joskus ainakin osittain lukenut. EDIT: Ei näköjään ollut Egmontin vaan Arktisen Banaanin. No pitää nyt hyllyt vielä tonkia kunnolla ennen kuin ostaa nuo (hajamielisyyteni vuoksi omistan monia elokuviakin 2 kertaa), albumien kannetkin näyttää niin tutuilta.

Itse en ehdi paljonkaan lukemaan viihdettä (mitä nyt jokaviikkoinen aku-ankka), menee tuo lukeminen aina pitkälti oman osaamistason ylläpitämiseen IT-allalla. Eli uusien tekniikoiden best practise ohjeita etc tulee luettua pitkälti. Joskus harvoin ehtii lukeen jotain muitakin kirjoja ja silloin herkästi suosin elämänkertoja. Viimeisin muistaakseni oli Walt Disneyn elämänkerta.

EDIT: Itseasiassa olenhän mää viimeaikoina lueskellut myös Richard Dawkinsin loistavia kirjoja, Jumalharha / The god delusion ja pitäisi aloittaa uusin Maailman hienoin esitys: Evoluution todisteet / The greatest show on Earth: The evidence for evolution

Jos teemassa pysytään, niin miksei sitä lukisi dandyismin klassikoita?

"The dandy-reader master list" voisi sisältää:

Cpt Jesse: The Life of George Brummell (hankalasti saatava, mutta viihdyttävä, tosin vaatii rutkasti kriittistä silmää)
Ian Kelly: Beau Brummell. The Ultimate Dandy

William Hazlitt: Brummeliana
Benjamin Disreali: Vivian Grey
Edward Bulwer-Lytton: Pelham, or the Adventures of a Gentleman (tuskin kukaan muu kirjailija on kuvannut päähenkilönsä pukeutumisen näin tarkasti, ainakaan 1800-luvulla)
Thomas Carlyle: Sartor Resartus: the life and opinions of Herr Teufelsdrocke (satiiri ja lukemiskokemukseni totaalisen häiriinnyttävä)
Jules Barbey D'Aurevilly: Dandyismistä ja George Brummellista
Charles Baudelaire: Modernin elämän maalari ja muita kirjoituksia

Mikä tahansa Oscar Wilde, henkilökohtainen suosikkini on An Ideal Husband
P.G. Wodehouse
Max Beerbohm
Montesquiouhun tai Proustiin en ole tutustunut

James Laver: Dandies
Ellen Moers: The Dandy. Brummell to Beerbohm
George Waldenista en pidä enkä hyväksy

Mitäs muuta?

Brummel & Co: Hieno Mies

Mainiota lukemista bussimatkoille.

Millaiset kirjat jäävät kesken?

Itseltäni muistan kesken jääneen ainakin:

Taru Sormusten Herrasta; ei kerta kaikkiaan jaksanut vaikka sitä yleisesti hyvänä pidetään. 2 kertaa olen yrittänyt.

Volter Kilven Alastalon salissa; väen väkisin luin kunnes jonkun luvun alussa oli toteamus että tämän luvun voi yhtä hyvin jättää lukematta koska siinä ei tapahdu sen enempää kuin muissakaan. Tyylilaji on kyllä mielenkiintoista tajunnanvirtaa...

^ Robert Louis Stevensonin Treasure Island (Aarresaari) -kirja tuli aloitettua muistaakseni neljä kertaa ja vasta viimeisellä sain kirjan luettua loppuun asti. Kirja taitaa muuten olla jostain 1800-luvun lopusta.

Taru Sormusten Herrasta ei ole jäänyt koskaan kesken, vaikkakin on tullut useita kertoja se aloitettukin.

^Leo Tolstoin Sota ja Rauha

^Mielevä hidalgo Don Quijote Manchalainen, joka on mainio, mutta jäi muiden kiireiden vuoksi kesken. Saman kohtalon koki Sinuhe. Luen molemmat eläkkeellä.

^Saarikosken nuoruuden päiväkirjat. Sietämätöntä paskaa.

Joskun erehdyin ostamaan Peter Pietikäisestä kirjan. Sain luettua loppuun vain pakottamalla itseni. Ei mikään kirjallisuuden helmi. Ja jos joku ei tiennyt, niin Pietikäinen on varmaankin yksi legendaarisimmista legioonalaisista. Kirjassa oli vain vähän liikaa itsekehua.

"Mitä luen?" taisi olla alkuperäinen kysymys. Joulunpyhiksi ostin Orwellin Vuonna 1984 ja vähän aikaa sitten meni Animal farm samalta kirjailijalta. Pidän siis kantaaottavista ja yhteiskunnallisista kirjoista.

"Mitä luen?" taisi olla alkuperäinen kysymys. Joulunpyhiksi ostin Orwellin Vuonna 1984 ja vähän aikaa sitten meni Animal farm samalta kirjailijalta. Pidän siis kantaaottavista ja yhteiskunnallisista kirjoista.

Hear hear, sama täällä. Orwellit ovat kyllä kaikki kehunsa ansainneet.

Tosin luen muutakin, vaikkakin tuskaisen hitaasti - luen fiktiota lähinnä iltaisin tai junassa hyvin hitaalla tahdilla. Fiktiosta kylläkin nautin suunnattomasti - ei pidä siis ymmärtää niin, että luen vain karua faktaa. Tahtoisin lukea ripeämmin ja enemmän.

Viime aikoina ollut ja pyhiksi on pöydällä Sadan vuoden yksinäisyys, jonka olen jotenkin tähän asti onnistunut väistämään.

Viime aikoina ollut ja pyhiksi on pöydällä Sadan vuoden yksinäisyys, jonka olen jotenkin tähän asti onnistunut väistämään.

Siinäpä vasta kirja! Omasta lukukerrastani taitaa olla jo viitisen vuotta, mutta sen muistan, että vaikkapa wikipedian sukupuu Buendian perheestä auttaa mukavasti selventämään ja osaltaan syventämäänkin lukukokemusta.

Tällä hetkellä yöpöydällä kesken tietokirjoina Waffen SS ja Nuori Stalin. Kesken on myös kevyempänä välilukemistona Robert Löhrin Sakkiautomaatti, joka paljastui hyvin huonoksi kirjaksi. Koska jouluksi en ehtinyt hakea uutta James Ellroytä, mennään joulupäivä Salvador Dalin biografiaa tutkien.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Nyt luvussa on Pichoisin elämäkerta Charles Baudelairesta, joka on omaperäisesti nimetty "Baudelaire", sekä Friedrich Hayekin "Kohtalokas ylimieli".