[Näkemyksiä toimivasta casual-tyylistä]

En tällä haavaa muista, mainitsinko aiheesta jolle kulle foorumistille yksityisviestinä, vai tuliko uhottua joskus julkisesti, että kirjoitanpa esseetyyppisen postituksen toimivasta vapaa-ajan pukeutumisesta. Aihetta pitkään �" kuukausia �" haudottuani päätin tarttua toimeen. Lopputulokseksi muodostui kuitenkin yritys ja erehdys �"metodin myötä jotain muuta, kenties jonkin sortin kirjoitelma vapaa-ajan pukeutumisen itseäni lähellä olevista ulottuvuuksista. Esseeksi alla olevan kutsuminen olisi kenties turhan mahtailevaa, ammattikirjoittaja kun en ole. Eli aiheeseen.


Näkemyksiä toimivasta casual-tyylistä

Vapaa-ajan pukeutuminen,, ja sen toteuttaminen hyvällä maulla, valitsemani tyylillisen viitekehyksen on itselleni läheinen aihe. Vietänhän yhdeksänkymmentäyhdeksän ja puoli prosenttia valveajastani muissa vaatteissa kuin kokopuvussa, juhlatamineista puhumattakaan. Työni kun on sitä sorttia, että itseäni pidettäisiin umpihulluna, jos ilmestyisin typaikalle taikka �"palavereihin täydessä pukutällingissä. Lisäksi, seuraavaa yhtälö:

muodollinen pukeutuminen = hyvä tyylitaju
Epämuodollinen pukeutuminen = huono tyylitaju

Ei mielestäni ole millään muotoa vedenpitävä. Päin vastoin, hyvä tyylitaju on ennen kaikkea tilanteiden ja olosuhteiden ymmärtämistä. Näin ollen, tasokkaalle vapaa-ajan pukeutumiselle, josta jäljempänä käytän termiä ‘casual’, on varmasti paikkansa. Ja, kun kyseessä on epämuodollinen, vapaa-aikaan tarkoitettu tyyli, olemme säännöstön ja etiketin suhteen harmaalla alueella, pitäen toki mielessä perussäännön, joka rajaa casualtyylin muodollista pukeutumista edellyttävän työelämän ja pukeutumiskoodillisten juhlatilaisuuksien ulkopuolelle. Huomautettakoon vielä, että em. syystä vieroksun ‘business casual’ -termiä, joka ei tarkoita itselleni oikeastaan juuri mitään. Toisin sanoen, casual on casual ja business on business, eli pukua vaativassa työelämäsä oltakoot puku yllä ja vapaa-ajalla oltakoot joko ei-muodollisia tai puku yllä, jos siinä viihtyy. Kysehän on vapaa-ajasta. Niin ikään, ‘smart casual’ on terminä ja määrittelynä jotenkin olematon, sillä tyylitajuisen miehen pitäisi ymmärtää olla ‘smart’ ja ‘sharp’ myös vapaa-aikanan ilman erillistä kehotusta.

Oma lähestymistapani casualpukeutumiseen on amerikkalaistyylinen, Ivy League �"lähtöinen, muutamasta syystä. Ivy on jo peruslähtökohdiltaan rentoa �" myös muodollisempana tulkintanaan �" kun tyyliä vertaa vaikkapa klassiseen brittityyliin. Irtotakit ovat hartialinjaltaan pehmeitä, luonnollisia ja niiden leikkaus eroaa runsaasti usein vartalonmyötäisestä, sotilaallisesta brittityylistä. Vertailtaessa jenkki-irtotakkia ja perienglantilaista hacking jacketia erot ovat huomattavia. Perustellakseni Ivy-lähestymistapaa koen, että joudun hieman avaamaan omaa pukeutumishistoriaani, sikäli kun se tämän tekstinpätkän osalta on olennaista.

Innostukseni Ivyyn on syttynyt pitkän ajan kuluessa, englantilaislähtöisen (sic) mod-alakulttuuriin nuorella iällä heränneen kiinnostuksen myötä. Todettakoon, että runsaat parikymmentä vuotta sitten jo termi Ivy League oli täysin tuntematon. Pitkän ajan kuluessa palat alkoivat loksahtaa kohdalleen ja Ivy-tyylin esoteeriset salat avautua. Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Tämä pitää paikkansa: nykyään koen runsaita vaikeuksia pukeutua irtotakkiin, jonka hartialinja ei ole luonnollinen, joka korostaa liikaa vyötärölinjaaja jonka yksityiskohdat ja siluetti eivät yleisesti ottaen ole ‘oikein’. Kauluspaitani on �" tietyin säännön vahvistavin poikkeuksin �" oltava button down, ja kauluksen pitää taipua kauniisti, orgaanisesti ja on suositeltavaa että myös paidan niskassa on nappi ja paidan selässä on keskilaskos. Paidan ei välttämättä tarvitse olla Amerikan-tuontia: se voi olla vaikka naapurin rouvan ompelema, kunhan yksityiskohdat ovat kohdallaan ja laatu on riittävä. Ja kengät, Ameriikan Raitilta, totta kai. Eri toten kun on kyse loafereista tai wingtipeistä. Toki omistan myös britti- ja italialaisjalkineita, mutta kyseiset yksilöt ovat sellaisia, jotka soveltuvat ‘The Lookin’ osatekijöiksi.

Ivy-tyyli, ‘The Look’, kuten seuraamaani, palvomaani ja rakastamaani Yhdysvaltain tasokkaista korkeakouluista alkunsa saanutta, mustien jazz-artistien ainaamaa ja Lontoolaisetn modernistien Eurooppaan tuomaa pukeutumiskulttia kutsutaan,  toimii erinomaisena casualtyylin peruslähtökohtana. Luonteeltaan rento Ivy toimii casualina versionaan nimittäin jopa paremmin kuin muodollisena, kahdesta syystä. Tyyli on perusolemukseltaan rento, mutta silti samalla varsin skarppi, ja ei-formaalien ivy-lookiin soveltuvien vaatteiden hankinta Euroopasta on huomattavasti vaivattomampaa kuin muodollisemman puvuston. Oikean sack suitin kohtuhintainen hankkiminen muualta kuin Internetistä on ainakin suomalaiselle lähes mahdotonta, lukuun ottamatta reissua Lontoon John Simonsille tai satunnaista onnenpotkua vaikkapa kirpputorilla. No. Takaisin asiaan.

‘The (casual) Look’in toteutumiseksi tarvitaan muutama hyvin valittu vaatekappale. Pue yllesi button down, jossa kaulus taipuu kauniisti, materiaalina kunnon tuhti oxford, yksivärisenä tai university stripe �"raidoin. Kesämmällä myös voimakaat ginghamit, plaidi tai uskaliaalle kaverille aito madras tulevat kysymykseen. Yhdistä paita vaikkapa beigeihin, kapealinjaisiin chinoihin, jotka ovat laskoksettomat (flat front) ja joissa ei �" herra nähköön �" ole ommeltuja lahjekäänteitä. Valitse kengiksi ruskeat tai oxbloodit amerikkalaisen valmistajan pennyloaferit. Simppeli perusmalli, kuten Weejuns tai Sebago Beefroll näyttää parhaalta. �,,lä ala hölmöillä tupsuversioiden kanssa: ne sopivat golfkentälle tai 50-vuotialle, kulttiinsa jämähtäneille Lontoon alkuperäisille skinheadeille. Mikäli haluat viedä tyyliä brittiläiseen tai mannermaiseen suuntaan, hanki loaferisi Northamptonshirestä tai Pizzalandiasta, mutta jos haluat pitää ‘The Look’in puhtaana, suosi amerikkalaista. Mikäli sää on vilpoinen, pue paidan ylle makusi mukaan o-tai v-aukkoinen neule, jonka väri sointuu kokonaisuuteen. Itse suosin �" tätä nykyä �" o-aukkoisia tässä yhteydessä. Valitse kokonaisuuteen sointuvat sukat, hyvällä värimaulla valitut argylet ovat suositeltavat, joskaan eivät pakolliset. Takiksi sään, tunnetilan ja tähtien asennon mukaan joko baracuta, drizzler, rain mac (ehdottomasti yksirivinen, mielellään piilonapitettu, trenssi ei kuulu ‘The Look’iin) tai amerikkalaistyylinen irtotakki, tweediä syksyllä ja tlavella, kevyempää muulloin. Madras- ja seersucker �"takit suosittelen jättämään eksentrikoille. Jos haluat pysä todella casualina, älä ala sählätä solmioiden tai rusettien kanssa. Toki ‘The Look’in ei-muodollisinta ilmentymää voi muodollistaa jättämällä esim neuleen pois ja pukemalla kapeahkon raidallisen tai kudotun solmion hdessä irtotakin kanssa, vaihtamalla chinot esim flanellihousuihin ja loaferit wingtipeihin tai koristelemattomiin derbyihin. Variointiin: hanki pikeepaitoja, farkkuja ja jalkineiksi desert bootsit tai playboyt. Ensin mainituista suosin �" vanhasta tottumuksesta �" Fred Perryä ja John Smedleytä, joka sopii erinomaisesti myös logoallergikoille. Desert bootsit ovat miltei pakollinen hankinta, playboyt puolestaan kovan linjan harrastajille. Ajaton, koruton, mutta hienostunut vapaa-ajan tyyli, ‘The Look’. Se on siinä.

Mainiota ivyman, kerrassaan mainiota. Odotan innolla ensimmäistä kertaa, kun törmäämme toisiimme jo rakkaassa kaupungissamme.

PS. Isot alkukirjaimet tuovat tekstiisi selvyyttä ja uskottavuutta ;)

En ole vielä lukenut ivyn kirjoitusta mutta kirjaimet näyttävät hyviltä, siitä pisteet.

Heh, päätin sitten olla foorumilaisten mieliksi eli edes yrittää uutta alkavaa suhdetta versaalien kanssa. edellinen kun päättyi karikkoon ajat sitten! :D

Isoista kirjaimista lisäpisteitä tältäkin suunnalta 8)

Hyvä yleiskuvaus kaiken kaikkiaan. Itse luotan yleensä hyväksi havaittuun farkut-kauluspaita-neule -tyyliin tai kesäaikaan farkut-pikee -linjaan. Jalkaan jälkimmäisessä tapauksessa pääasiassa tennarit, ensinmainitun linjan kanssa chukka bootsit tai tennarit, toisinaan fiiliksen mukaan formaalimpaa kenkää. Suoria housuja tai pikkutakkia tulee käytettyä kovin harvoin, vaikka perinteisen määritelmän mukaan nekin casual -pukeutumiseen kuuluvat. Vaatettajina toimivat pääasiassa casual-merkit sanan jalkapalloon liittyvässä merkityksessä, suurta osaa näistä tosin on tullut käytettyä jo ennen kuin olin kuullutkaan koko football casuals -skenestä. Erityisesti Paul & Sharkin tuotteita voin suositella kaikille, erinomaista laatua (kovaan hintaan) ja vaikka viime vuosina ovatkin tuottaneet runsaasti järkyttävää logotavaraa, niin aina mallistossa on myös tyylitajuisille aikuisille sopivaa päällepantavaa.

Smart/business casual ei ole mielestäni täysin turha termi koska sillä on nykykontekstissa selitysvoimaa, vaikka myönnänkin että itseäni ärsyttää kun esimerkiksi firman tilaisuuksissa tuo mainitaan aina kun halutaan, etteivät nörtit tule paikalle kulahtaneessa t-paidassa.

^Kieltämättä itselläkin casual lipsahtaa tuonne 'footy casuals' -puolelle siloin tällöin, vaikka hieman vierastankin kyseisen casual-meningin hieman yksioikoista merkkiriippuvuutta. Toisinaan 'uk football casualin' ja 'ivy casualin' raja on hiuksenhieno, esimerkiksi Baracuta-takki on viime aikoina kokenut jonkin sortin ylösnousemuksen (Britannian) futislehtereillä. Itseltänikin löytyy useitakin futiskasuaali-ilmiöön mahtuvia vaatekappleita. Ja toisaalta, johtava casual (as in football) -(netti)kauppa Oi Polloi myy tällä hetkellä esim klassista Bass Weejunia.

Tennareita käytän tätä nykyä aniharvoin, mutta mielestäni klassiset mallit, vaikkapa Adidas Stan Smith sopivat toimivaan kasuaalityyliin aivan mainiosti. Mikäli löydän jostain mokkaiset, beiget SS:t hankin sellaiset kesäksi.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Baudelaire on kirjoittanut dandyismin olevan uskonnonkaltainen ilmiö. Kenties Ivy League -tyylissä on jotakin samankaltaista, sillä lukemani perusteella "The Lookia" noudatetaan joko täysin, aina ja kokonaan, tai sitten ei. Eri jännää.

^Heh, onhan tämä sellainen 'kultti'.  Ja itselleni - tietyin toisille tyylialueille tapahtuvin tahallisin syrjähypyin - elämää, 24/7/365.

Tätä kirjoittaessanikin yllä on button down ja chinot. Weejunit ja harrington puen heti jahka koirankusetuslenkille lähden.

Ivyman, kirjoitit oikein hyvän artikkelin. Kuten hyvät jutut yleensä, tämäkin herätti muutamia kysymyksiä. Ensinnäkin, laitat vaivihkaa yhtäläisyysmerkin casual-pukeutumisen ja ivy-lookin välille. Olisi aihetta vahvistavaa, jos toisit esille muitakin näkökulmia. Tietoa ja näkemystä sinulla on, sille ei liene epäilyksen sijaa. Esimerkiksi, miten preppy eroaa ivysta tai italialaisesta harkitusta huolettomuudesta? Onko niiden välillä elintilaa hybrideille?

Toiseksi, jäin aatoksiin look-termin äärelle. Siis The Look.  Muoti ja tyyli ovat siitä erikoisia asioita että niissä samalla kertaa haetaan sekä kuulumista ryhmään että erottatutumista siitä. Casual-konsepti sallii varsin paljon sovelluksia, vaikka rajaat sitä melko tarkasti (ei tupsuloafereille, kyllä tietyille paitamerkeille). Tulisiko minun pukeutumisessani toteuttaa jotain kaanonia �" sen jälkeen kun olen vihkiytynyt sen saloihin? Olen useamman kerran hätkähtänyt kun amerikkalaiset kolleegat ovat jonkun virallisen tilaisuuden jälkeen vaihtaneet vapaalle. Kuin yhdestä käskystä ilmestyvät vaaleat chinot, loaferit, Ralph Laurenin paidat ja blazerit. Jotain uniformumaista siinä on, vaikka nuo vaatekappaleet sinänsä ovat miltei vapauden symbooleja. Ja erittäin kivoja kledjuja, tunnistin luettelostasi useita omia lemppareitani. Silti en pidä itseäni ivylaisena, enkä minkään muunkaan ideologia partisaanina.

^Mikke, erinomaisia kysymyksiä. Koetan heti kun aika antaa myöden: toivottavasti jo tänään illemmalla. Nyt on töiden kanssa h----tinmoinen kiire! :)

Kiitoksia ivymanille mainiosta kirjoituksesta. Ivy-tyyli on itselleni kohtuullisen vieras, koska omat tyylimieltymykset ovat enempi rapakon tältä puolelta. Pari button down -paitaa tosin löytyy kaapista, mutta ovat pellavaa, eivätkä siis aivan ivy-kaanonin mukaisia.

Lisäksi, seuraavaa yhtälö:

muodollinen pukeutuminen = hyvä tyylitaju
Epämuodollinen pukeutuminen = huono tyylitaju

Ei mielestäni ole millään muotoa vedenpitävä. Päin vastoin, hyvä tyylitaju on ennen kaikkea tilanteiden ja olosuhteiden ymmärtämistä.

Tästä olen kanssasi tismalleen samaa mieltä. Itseasiassa formaalia pukeutumista on mielestäni huomattavasti helpompi toteuttaa tyylikkäästi omaamatta juuri minkäänlaista tyylitajua. Formaaliin pukeutumiseen on tarjolla enemmän ohjeita ja sääntöjä, kysehän on formaalista pukeutumisesta. Tyylikkään kasuaalin kokonaisuuden rakentaminen taas jo edelyttää ihan itsenäisiä valintoja erilaisten vaatekappaleiden välillä. Toki kasuaaliin tyyliinkin voi hakea helpotusta vaikkapa juuri ivy-tyylin kautta tai perinteisen englantilaisen kasuaalityylin kautta. Itse kuitenkin vierastan, miken tavoin, vapaa-ajanpukeutumisessa kaavoja tai tiettyä tyyliä. �,,ärimmillään kasuaalistakin asusteesta tulee tosiaankin uniformu, joka mielestäni sotii jotenkin epäformaalin pukeutumisen ideaa vastaan. Huvittava esimerkki tästä on esim. Permanent stylen postaus Lontoon Cityn pankkireista G20 kokouksen aikana (//http://permanentstyle.blogspot.com/2009/04/look-at-me-im-banker.html.

Ai niin ja hienot versaalit.

Kiitoksia ivymanille mainiosta kirjoituksesta. Ivy-tyyli on itselleni kohtuullisen vieras, koska omat tyylimieltymykset ovat enempi rapakon tältä puolelta. Pari button down -paitaa tosin löytyy kaapista, mutta ovat pellavaa, eivätkä siis aivan ivy-kaanonin mukaisia.

Tykkään itsekin pellavasta kesäpaidan materiaalina. Itsekin omistan pari pellavaista TM Lewinin 'Hinchley Semi Fit' button downia, joita sekä materiaalinsa että valmistajansa perusteella voisi pitää epäsopivana ivy-kaanoniin,. Mutta. Paitojen collar roll on h---tin kaunis ja niskanappikin löytyy, mitä detaljeihin tulee ja ne toimivat kontekstissa nimeltä *The Look' mielestäni järjettömän hyvin. Olen joskaus käyttänyt valkoista pellava-nappikauluksista jopa paksun shetland-neuleen ja / tai tweedtakin kanssa ja voin kertoa että nk. 'toimii'.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Kun toimivasta casualista tuli puhe, jaan oman valintani paidoissa. En omista enkä aio koskaan omistaa yhtäkään bd-paitaa, sillä ne ovat liian rentoja omaan makuuni. Mikä tahansa pukukauluspaita toimii ylin nappi avoinna myös casual-tyylissä ja nostaa kokonaisuutta formaalimmaksi, kuitenkaan lipsahtamatta liian muodolliseksi.

Ansiokas postaus toveri ivymanilta, kiitos siitä.

Tuo casual-luokittelu riippunee työpaikasta. Työpaikoilla, joissa on dress code, saattaa olla erilaisia koodeja eri tilanteisiin. Meillä esimerkiksi on business-code silloin kun ollaan ns. ihmisten ilmoilla, koodissa on esimerkinomaisesti luokiteltu mitä silloin on suotavaa pitää päällä, tyyliin miehillä puku tai yhdistelmäpuku jne. Tämän business-koodin lisäksi meillä on business-casual, joka tarkoittaa käytännössä suoria housuja ja kauluspaitaa, tummat ja siistit farkut ovat ok, tennarit eivät ole OK jne. Business casualisti voi olla pukeutunut silloin kun ei ole asiakastapaamisia tms.

Business casualissa on kuitenkin se hyvä puoli että jos joudut yllättäen asiakastapaamiseen, niin et ole aivan ruokottomasti pukeutunut. Tämän ymmärtää aloilla, jossa firman mainetta vaalitaan tarkkaan. Periaatteessa nämä jutut ovat minusta aika lailla itsestäänselvyyksiä, mutta joissain firmoissa on tapana laatia menettelytavat tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Huomautettakoon vielä, että em. syystä vieroksun ‘business casual’ -termiä, joka ei tarkoita itselleni oikeastaan juuri mitään. Toisin sanoen, casual on casual ja business on business, eli pukua vaativassa työelämäsä oltakoot puku yllä ja vapaa-ajalla oltakoot joko ei-muodollisia tai puku yllä, jos siinä viihtyy. Kysehän on vapaa-ajasta. Niin ikään, ‘smart casual’ on terminä ja määrittelynä jotenkin olematon, sillä tyylitajuisen miehen pitäisi ymmärtää olla ‘smart’ ja ‘sharp’ myös vapaa-aikanan ilman erillistä kehotusta.

Kun toimivasta casualista tuli puhe, jaan oman valintani paidoissa. En omista enkä aio koskaan omistaa yhtäkään bd-paitaa, sillä ne ovat liian rentoja omaan makuuni. Mikä tahansa pukukauluspaita toimii ylin nappi avoinna myös casual-tyylissä ja nostaa kokonaisuutta formaalimmaksi, kuitenkaan lipsahtamatta liian muodolliseksi.

Sama vika rahikaisella. Minusta bd-paidat ovat härskejä.