Ei pidä myöskään ymmärtää, että päkiäjuoksulla tarkoitetaan sellaista askellusta, että liikutaan ikään kuin varpaisillaan, jalkaholvi kaarella, kantapää ylhäällä. Sellaistakin näkee ja on varmasti raskasta pidemmän päälle sekä pohkeille että ennen kaikkea akilleksille.
Oikeasti päkiäjuoksu siis tapahtuu siten, että kantapää pysyy alhaalla, se osuu kyllä maahan, mutta vain vaimeasti ja vasta päkiäkosketuksen jälkeen. Nilkan asento on tässä tärkeää, dorsifleksio on olennaista. Tätä voi harjoitella pikajuoksijoidenkin käyttämällä skipping-harjoitteella, jossa ikään kuin kaapaistaan maata päkiällä kropan painopisteen alta.
Mutta liekö tämä olennaista tässä kontekstissa, tuskinpa.
